Ruukin kirkko
Kellokosken kirkko ja seurakuntakeskus ovat kauniilla paikalla patoaltaan äärellä. Toisella puolella ovat ruukin teollisuusrakennukset, toisella puolella ruukin työläisten asuntoalue. Kirkon katolla viirissä on vuosiluku 1800. Silloin ruukin ja kartanon omistaja Lars Olof Nystén palkkasi ensimmäisen papin Kellokoskelle. Siitä alkoi Kellokosken ruukinseurakunnan toiminta.
Tarkkaa tietoa kirkon rakennusvuodesta tai varhaisvaiheista ei ole. Huhujen mukaan kirkko olisi alun perin ollut hiilivarasto tai makasiini, mutta tälle ei ole todisteita. Ruukin perustaja Nysténin tarkoitus oli ehkä rakentaa myös pappila ja parempi kirkkorakennus, mutta velkaantuneena ja vaimonsa juuri menettäneenä hän ei tähän lopulta ryhtynyt.
Ikkunoiden kruunuaiheiset maalaukset ja kellotorni ovat patruuna Totti Carlanderin ajalta 1930-luvulta. Miljööseen istuva, valoisa seurakuntatalo rakennettiin kirkon viereen vuonna 1978 muun muassa lapsi- ja nuorisotyön tarpeisiin.
Ennen kellotornia kello sijaitsi kirkon harjalla puisessa telineessä ja sitä soitettiin köydestä vetämällä. Vuosikymmenet kelloa soitti Hagelinin Antti. Hän oli joskus sanonut, ettei kelloa hänen kuoltuaan soita kukaan. Myöhemmin, juuri kun Anttia oltiin laskemassa haudan lepoon, kellon sointi äkisti muuttui – se ei enää soinut kauniisti ja kantavasti. Luonnollinen selitys asialle on, että Antti oli huomannut halkeaman kellossa ja tiesi, ettei uusi soittaja osaisi sitä varoa – ja niin kello halkesi. Rikkinäinen kello oli vuosikymmeniä kirkon edessä omassa telineessään, mutta varastettiin vuonna 2015.
Porvoon tuomiokapituli myönsi Kellokoskin ruukin seurakunnalle perustamisluvan vuonna 1799. Tuusulan seurakunnassakin hankkeeseen oli suostuttu sen jälkeen, kun ruukinpatruuna lupasi palkata ruukinsaarnaajan kokonaan omilla varoillaan. Kirkon mainitaan valmistuneen seuraavana vuonna. Vaikka emme tunne tarkkaan kirkon rakennusvaiheita, voimme olettaa kirkon olven Kellokosken kylän vanhin säilynyt rakennus. Se rakennettiin noin vuonna 1800 ruukinpatruuna Lars Olof Nysténin toimesta.
Kirkon valmistuminen käynnisti ruukin seurakunnan kaksikielisen toiminnan. Kirkossa saarnasi oma, ruukin palkkaama pappi vuosina 1800–1869. Sen jälkeen jumalanpalveluksia pidettiin Tuusulasta käsin vain kerran kuussa, kunnes oma aluepappi saatiin vuonna 1971 ja kanttori 1982. Tuusulan seurakunnalle kirkko siirtyi vuonna 1964.
Vuosien saatossa kirkkoa on jouduttu korjaamaan muutamaan otteeseen. Sen nykyinen torni ja ulkopuoliset koristelut tehtiin Carlanderien teettämän vuoden 1930 peruskorjauksen yhteydessä. Ikkunoiden yläpuolelle maalatut kruunut mukailevat Mariefors Brukin leiman kruunuaihetta. Värityksen kerrotaan muistuttavan siitä, että Carlanderin suku oli tullut Ruotsista. Samassa remontissa myös mansardikaton paanukate vaihdettiin peltiseen. Ennen kellotornin rakentamista kirkonkello oli ripustettuna korkeaan telineeseen päädyn yläpuolelle, ja sitä soitettiin ulkokautta köydestä vetämällä. Viimeksi vuonna 1989 pieteetillä entisöidyssä kirkossa on edelleen alkuperäiset puupenkit. Uudet 11-äänikertaiset urut, jotka on valmistanut 2005 saksalaisen urkutehdas Paschen Kiel Orgelbaun. Kellokosken Maatalousnaiset lahjoitti kirkolle vuonna 1963 vihkiryijyn.
Seurakuntakeskus valmistui 1978. Kohteesta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun tavoitteena oli saada rakennus osaksi Kellokosken historiallista miljöötä. Kilpailun voittaneen ehdotuksen laati arkkitehti Heikki Korppi-Tommola. Puurakenteinen, harjakattoinen uudisrakennus istuu jokimaisemassa ja sen suuret ikkunat tekevät tilat valoisiksi. Seurakuntakeskuksen paikalla oli aiemmin ruukin omistama rakennus, jota kutsuttiin nimellä "Romantiikka". Rakennuksessa oli tehtaan kirjanpitäjän asunto. Siinä toimivat muun muassa ruukin ylläpitämä ruotsinkielinen kansakoulu, kirjasto ja apteekki.
Männistöntie 5, 04500 Tuusula, Suomi