Halosenniemi

Pekka Halonen (1865–1933) kuuluu Suomen taiteen kultakauden rakastetuimpiin taiteilijoihin. Hän syntyi Lapinlahdella talonpoikaisperheeseen ja sai perinnöksi niin taiteellisia kuin musikaalisia lahjoja ja halun oppia lisää. Halonen opiskeli Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen koulussa ja Pariisissa mm. Paul Gauguinin johdolla. Lahjakas ja ahkera Halonen nousi maamme taiteilijoiden kärkijoukkoon aikana, jolloin talonpojat harvoin pystyivät lähtemään taiteen tielle. Halonen tuli tunnetuksi suomalaisen luonnon ja erityisesti talven mestarillisena kuvaajana.

Halosenniemi oli ison perheen koti

Tuusulaan Halonen perheineen seurasi ystäväänsä Juhani Ahoa jo vuonna 1898. Aluksi asuttiin vuokralla Tuomalan kylän taloissa. Helsingissä asunto-olot olivat olleet ahtaat, vaikka perheessä oli tuossa vaiheessa vasta kaksi lasta. Tuusulasta löytyi tilaa ja kauniita maisemia taiteen tekemiseen. Perhekin kasvoi, Pekka ja Maija Halosella oli kaikkiaan kahdeksan lasta. Halonen ihastui hiihtomatkallaan karuun ja kallioiseen Pitkäniemeen, noin 15 metriä vedenpinnasta nousevaan graniittikallioon, jota käytettiin laidunmaana. Sinne nousi oma koti. 

"Kun on vuorta, kalliorantoja ja tasaista maata perunamaaksi ja tuvan pohjaksi, niin mitäs muuta kaipaa. Olen tyytyväinen löytööni." Näin kirjoitti Pekka Halonen Akseli Gallen-Kallelalle 14.5.1899. 

Vuonna 1902 valmistunut ateljeekoti Halosenniemi on yksi aikakauden komeimmista. Keskisuomalaisesta punahongasta veistetty hirsilinna on Pekka Halosen suunnittelema. Isännän veli Antti Halonen johti rakennustöitä. Pekka sommitteli itse talon uunit ja hänen serkkunsa Arttu takoi niiden hauskat luukut. Huonekaluja tehtiin kelohongasta varta vasten Halosenniemeä varten. Halosen ateljeesta tuli yksi taiteilijayhteisön keskipisteistä, jossa istuttiin iltaa ja harrastettiin kulttuuria. Musiikki ja kirjallisuus, keskustelut taiteesta sekä yhteiseisistä töistä ja tavoitteista olivat osa noiden hetkien ohjelmaa.

Puutarha

Kallion taakse raivattiin puutarha. Pekka ja Maija Halosen puutarhaa hoidettiin säännöllisesti. Rikkaruohot nypittiin tarkkaan pois, maata harattiin, kasteltiin ja lannoitteita haettiin soutuveneellä läheisestä maatalosta. Lasten kesätyötä oli kaalimatojen nyppiminen pois kaalinlehdiltä. Työtä riitti, koska kaalit muodostivat suuren osan Halosten viljelykasvivalikoimasta. Taiteilija itse hoiteli puutarhassa erityisellä mielihyvällä tomaatteja. Näitä ”lemmenomenia” hän ikuisti myös maalauksiinsa. Puutarhan kaksi tiilipolkua Pekka Halonen teki perheen muistitiedon mukaan ystävänsä Juhani Ahon kanssa. Rannalle tehtiin luonnonkivistä 1930-luvulle tyypillisiä kivirajaelmia ja polunpohjia.

Rauhallinen ja onnellinen perhe-elämä tarjosi puitteet kokonaisvaltaiselle taiteeseen keskittymiselle. Tuusulassa Halonen löysi taiteensa henkisen sisällön ja omimman tyylinsä. Nykyisin taidemuseona toimiva Halosenniemi on entisöity alkuperäiseen asuunsa. Museossa järjestetään Pekka Halosen ja muiden taiteilijoiden näyttelyitä. Halosenniemen kokonaisuuteen kuuluu myös Maija ja Pekka Halosen puutarha. Taiteilijan luontokäsitystä kunnioittaen koko Halosenniemen alue on lain nojalla rauhoitettu luonnonsuojelualue.