Fennia-pesula

Töitä paikkakunnan naisille

Tiilitehtaan omistaja Johannes Blenner ei ollut järin kiinnostunut maataloudesta. Hän vähensi karjan määrää ja perusti tiilitehtaan isoon navettaan pesulan. Fennia-pesula oli uudenaikainen laitos, jossa työskenteli parhaaseen aikaan 60–80 naista.

Fennia-pesulan asiakkaina oli muun muassa pääkaupungin hotelleja ja ravintoloita. Myös varuskunnista toimitettiin pyykkiä pestäväksi Jokelaan. Yksityisasiakkaita tuli paljon Helsingissä olleen vastaanottotoimiston kautta. Pesulan auto kuljetti pyykkiä pääkaupungin ja Jokelan välillä.

Pyykinpesun lisäksi pesulassa oli kuuma- ja kylmämankeli sekä tärkkäys- ja silitysosastot. Pesula sai vetensä tiilitehtaan entisestä savikuopasta, jota alettiin kutsua Pesulanlammeksi.

Johtajan kotina pieni tanskalaishuvila

Pesulan käytännön työtä johti tiilitehtaan omistajan poika Johannes Blenner nuorempi. Hän haki pesulatoimintaan oppia Tanskasta. Samalta matkalta löytyi myös puoliso, pesula-alan osaaja Betty Blenner. Pariskunta muutti Jokelaan ja vastasi työnjohdosta pesulassa, vaikka Betty Blenner ei osannut lainkaan suomea. Blennerit asuivat pesulan vieressä olevassa tanskalaistyylisessä omakotitalossa. 

Pesulatoiminta lakkasi 1942, jolloin pesularakennukseen osui palopommi. Myöhemmin samassa tilassa toimi Hotti Oy:n keinosilkkitehdas ja Jokelan Silkkikutomo. 1960-luvulla rakennus saneerattiin Rilkesystem-yhtiön sähkölaitetehtaaksi. Nykyisin samoilla seuduilla on Puistotien kerrostalot. Tanskalaistyylinen omakotitalo, jossa Johannes ja Betty Blenner asuivat, on edelleen olemassa Ester Matilda -palvelutalon vieressä.

Eeva Ranta kertoo työstä Fennia Pesulassa 1930-luvulla:

"Pesulalla oli omat autot. Ja pyykkipusseja oli katollakin niissä autoissa, niin me tytöt päästiin joskus Helsinkiin sen pesulan auton katolla, kun maattiin siellä pyykkipussien välissä. Ettei mennyt junarahaa. Mutt sitten poliisit kielsit, ettei saanut kuljettaa.

Sotilaspyykkiä oli paljon. Sitä tuotiin, ja sotilaat kävi hakemassa sitten itse. Ja sitte kaikki nää isot hotellit ja Salus-sairaala – se yksityissairaala. Ja Palace-hotelli oli Fennia-pesulan asiakas, ja kaikista suurista ravintoloista tuli. Ja muun muassa Frenckellin (Helsingin kaupunginjohtaja) pyykki oli, kun ne oli merkattu, niin niissä näkyi ne kruunut oikein pyyhkeissä ja pöytäliinoissa. Ne oli ihanasti ommeltu, ja mä ihailin niitä aina, kun mä jouduin olemaan pakkaamassa, niin mulla oli aina ilo noita hienoja pyykkejä pakata.

Mutt että se oli kuitenkin hauskaa. Kun saatiin aina itsekin pesettää ja oltiin siistejä ja puhtaita. Mä nautin aina niin kovasti kun oli aina prässätyt ja sileät takit, kun oli siellä töissä. Meitä tyttöjä ja naisia oli siinä 60–80. Me käytiin ihan vuoroon, kun oli niin mahdottomasti sitä pestävää.

Joulun ja pääsiäisen aikaan oli niin mahdottomasti sitä pyykkiä, että kun minäkin menin aamulla kuudeksi, niin sain olla niin kauan kuin jaksoin ja tulin aamuyöstä kotiin ja olin niin väsyksissä, että kädet vapisi. Ja sitten sanottiin, että heti kun mä jaksan vaan, niin tulla sitten. Kas kun suuret autokuormat… ja siinä oli aikamoinen hakeminen, kun ne pyykit oli merkitty, että jokainen saisi omat pyykkinsä takaisin. Siin oli paljon työtä."