Varuskunnan laidalla
Hyökkälän kylässä Tuusulanjoen rannalta lähdettäessä ensimmäinen varuskunnan rakennus on ollut miehistösauna. Se on rakennettu 1900-luvun alussa ”punatiilikaudella”. Siitä on jäljellä perustukset. Kun miehet peseytyivät tiilisaunassa, oli vaatteiden puhdistamiseen puinen desinfektiosauna eli täisauna, jossa syöpäläiset tapettiin rikkikaasulla.
Saunapolku kulkee läpi nykyisen teatterimontun, joka on itse asiassa jääkauden sulamisvesien muovaama suppa. Monttu on ollut talvisin suosittu laskettelupaikka lapsille vuosikymmenet. Aikalaiset kertovat: ”Laskettiin Kruununmäestä vastakkaiseen Rapsikanmäkeen.” Suojeluskunta rakensi hyppyrimäen Kruununmäen rinteeseen 1930-luvun lopussa. Mäen korkeus oli montun pohjalta 37 metriä, josta puisen vauhtimäen korkeus 16 metriä. Koko mäen pituus oli 95 metriä.
Hyppyrimäen vihkijäisten avajaiskisassa 16.3.1938 oli suuren urheilujuhlan tunnelmaa. Paikalla oli 500 maksanutta katsojaa ja kymmeniä hyppääjiä eri sarjoissa. Iltajuhla ja palkintojen jako oli Väinölässä.
Mainittakoon mäessä hypätyistä kaatuneistakin hypyistä lyhyin ja pisin. Mäen hyppyrinokan alla kulki saunapolku syvänteessä ja alastulorinne alkoi noin 4 metrin päästä. Eräs koulupoika oli kaatunut hyppyrin nokalla ja törmäsi penkkaan. Sen jälkeen solan yli tehtiin siirrettävä silta. Sodan aikana Tuusulassa oli koulutuksessa myös alppimaiden aseveljiä. He korottivat hyppyrin nokkaa sillä seurauksella, että yksi miehistä hyppäsi suoraan montun pohjalle 40 metrin päähän. Koulupoika oli kuukausia koulukyvytön ja sotilaan sotaretki katkesi, koska lonkka halkesi ja käsi meni poikki.
Sodan jälkeen kisailtiin monia vuosia ja paikallisia hyppääjiä riitti. Tuusulan tykistön kasvatti, Lahelan Niilo Tarvajärvi on kisoja selostanut. Lahonneesta ja huojuvasta hyppyrimäestä viimeisen hypyn on tehnyt Ruotsinkylän Henrik Åhman sotaväessä ollessaan v. 1949. Myrsky kaatoi tornin 1950-luvun alussa. Viralliseksi mäkiennätykseksi jäi 33 metriä.
Paraatikentän ympärillä olevat rakennukset olivat alkuaan venäläisen hospitaalin rakennuksia 1860-luvulta ja ne toimivat kasarmeina aina 1960-luvulle asti. Vanhoista puukasarmeista on purettu kaikki muut paitsi rakennus 10, joka oli keskuskentän ulkopuolella Järvenpääntien itäpuolella.
Itsenäisyyden aikana kasarmialuetta isännöi pääpiirtein 1920-luvulla tykistö, 1930-luvulla Suomen Valkoinen Kaarti ja Tuusulan Sotilaspiirin Esikunta, sota-aikana Jalkaväen Koulutuskeskus 1 ja sodan jälkeen uudestaan tykistö. Vuosina 1957–2006 isäntänä oli Helsingin Ilmatorjuntarykmentti. Sen aikana varuskunta siirtyi Hyrylän keskustasta kokonaan Järvenpääntien itäpuolelle pääasiassa uusiin rakennuksiin, jotka ovat edelleen Rykmentinpuistossa.
Sota-aikana Tuusulassa koulutettiin jalkaväkeä 15 000 miestä. Kaikki mahdolliset kiinteistöt, Torppa, Väinölä jne. otettiin koulutuskäyttöön. Tunnetuin koulutettava oli varmaan pikakiväärimiehen koulutuksen saanut Mauno Koivisto:
”Tulin Hyrylään Jalkaväen koulutuskeskukseen 27. helmikuuta 1942. Jalkaväen koulutuskeskus sijaitsi Hyrylän kylässä lähellä Keravaa. Kasarmialue oli teitten risteyksessä, tiet menivät kasarmialueen lävitse; se ei siis ollut muusta ympäristöstä eristetty.
Saavuin koulutuskeskukseen jonkin verran myöhemmin kuin kutsuntaeräni, mistä johtuen minua ei komennettu aliupseerikouluun, mikä mahdollisesti muuten olisi tapahtunut. Koulutuskeskuksessa tuli eteen uusia asioita ja aseita, joitten rakenteeseen ja toimintaan en ollut tutustunut. Omasta mielestäni opin kaiken nopeasti, ja senkin takia koulutus alkoi pian tuntua pitkästyttävältä.
Kun varuskunta oli asutuskeskuksessa ja ympäröivät maat pääasiassa yksityisessä omistuksessa, se asetti rajoituksia harjoittelulle. Niinpä oli hyvin vähän sellaisia paikkoja, joissa voitiin tehdä kaivautumisharjoituksia. Suunnistaa voi yksityistenkin mailla, ja siihen minä kovasti miellyin.”