Vanha-Toivola, Pikku-Toivola ja muut Tuusulanjärven suurhuvilat
Kaunis, keltainen Vanha-Toivola (Bergbo) on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1870. Sen rakennutti Suomenlinnan varuskunnasta eläkkeelle siirtynyt eversti Fredrik Wilhelm Frazer. Yksi hänen pojistaan oli naimisissa Vanhankylän kartanon tyttären Hanna Åströmin kanssa. Hannan sisar Anni Åström (1861–1949), joka yleisesti tunnettiin Anni-tätinä, muutti kartanon omistajajärjestelyjen myötä ensin Vanha-Toivolaan vuonna 1914 ja myöhemmin sen vieressä olevaan Pikku-Toivolaan.
Anni Åström kuului pitäjän merkkihenkilöihin. Hän oli Tuusulan vanhemman neulomaseuran puheenjohtaja yli 60 vuotta ja sitä kautta mukana monissa hyväntekeväisyyshankkeissa. Anni-tädin aikaan Pikku-Toivola oli vielä viljelystila. Anni-täti hoiti viljelystä ja kotieläimiään ”niin kuin talonpoika”, kuten oli jo Vanhankylän kartanossa ollut tapana. Työteliäästä elämästä kertoo myös se, että hän kuoli työtapaturman uhrina 88-vuotiaana, kun nuori lehmä potkaisi häntä. Järvenpääntien toisella puolella on Annivaaran alue. Se on kuulunnut Pikku-Toivolaam ja 1940-luvulla Anni Åström myi sieltä omakotitontteja. Yksi Annivaaran asukkaista oli taiteilija Martta Wendelin (1893-1986), jonka oma koti Kanervala valmistui vuonna 1946.
Vanha-Toivola ja Pikku-Toivola kuten myös Kanervala ovat edelleen yksityiskoteina.
Tuusulanjärven suurhuvilat
Suomen ensimmäisen rautatien valmistuminen vuonna 1862 käynnisti huvilakulttuurin Tuusulanjärvellä. Pääkaupungin varakkaat virka- ja liikemiehet alkoivat ostaa rantapalstoja ja rakennuttaa niille komeita huviloita 1860-luvulta lähtien. Keravan tai Järvenpään asemalta oli lyhyt hevoskyyti huvilalle, ja herrat saattoivat jopa käydä viranhoidossa Helsingissä huvilalta käsin. Muu perhe asui huvilalla koko kesän. Usein huvilalla oli ympäri vuoden palvelusväkeä hoitamassa kiinteistöä ja mahdollisia kotieläimiä.
Huviloiden omistajien ammatti- ja arvonimikkeet kertovat, että huvilaelämä oli paremman väen huvia. Joukossa on paljon upseereita ja liikemiehiä, senaattoreita, eläinlääkäri, pormestari, ruukinpatruuna, kuvernöörinkanslian virkamies, nimineuvos, professori, pankkitirehtööri jne.
Näitä ensimmäisen kauden kesähuviloita kutsutaan yleisesti suurhuviloiksi, sillä aikakautensa muihin yksityisiin rakennuksiin verrattuna ne olivat suuria ja koristeellisia torneineen, parvekkeineen ja puuleikkauksineen.
Tuusulanjärven suurhuviloita olivat muun muassa Salmela, Iloniemi, Kukkola eli Syvälahti, Onnela, Syväranta, Vanha-Toivola, Sofielund (Tiilikanojan paikalla), Koivikko (Taistelukoulun alue), Linnamäki (Linnaistenmäki, Ristinummen tienhaarassa) ja Lepola (myöh. Toimela, seurakuntaopisto, nykyisin STEP-koulutus). Myös osa kartanoista ja maatiloista oli jossain historiansa vaiheessa enemmänkin huvilamaisessa käytössä. Tällaisia olivat muun muassa Gustavelund venäläisten Sosloffien aikaan tai Krapi valtioneuvos Souranderin omistaja-aikana.
Rantatie