Kellokosken sairaala
Vuonna 1913 päätettiin Uudellamaalle perustaa piirimielisairaala. Sitä varten ostettiin Kellokosken kartanon päärakennus ja Linna-niminen kymmenen hehtaarin suuruinen palsta. Kartano laajennettiin sairaalaksi arkkitehti E. A. Kranckin (1864–1936) suunnitelmien mukaan.
Kellokosken sairaala aloitti toimintansa vuonna 1915. Sairaala toimi keskellä Kellokosken kylää sadan vuoden ajan. Se tarjosi kauniissa ympäristössä kehittyvää mielisairaanhoitoa ja hyviä hoitotuloksia. Sairaala toi kylään myös satoja työpaikkoja.
Vuonna 2015 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri päätti lakkauttaa sairaalan, ja vähitellen toiminta on siirtynyt muualle. Osa Kellokosken osastoista siirtyi Ohkolan sairaalaan Mäntsälän puolelle. Alkuvuodesta 2023 tehtyjen päätösten mukaan Ohkolan sairaalan toiminta jatkuu ja sitä tullaan kehittämään.
Kellokoskelle on jäänyt komeat sairaalarakennukset suuren puiston sisällä sekä sairaalamuseo. Edelleen on jäljellä myös aavistus suvaitsevasta ja erilaisuutta ymmärtävästä ilmapiiristä.
Kellokosken sairaala-alue on yhdessä Kellokosken ruukin kanssa osa valtakunnallisesti merkittävää kulttuurimaisemaa (RKY 2009).
Sairaalan rakennukset
Kellokosken sairaalan rakennukset muodostavat rakennushistoriallisesti edustavan kokonaisuuden 1910–1950-lukujen sairaala-arkkitehtuuria.
Sairaalan perustamisen yhteydessä 1880-luvun kartanoa laajennettiin kaksikerroksisilla siivillä. Seuraava laajennus ajoittui 1930-luvun alkuun, jolloin rakennusta korotettiin yhdellä kerroksella. Vuosina 1983–1985 kartanossa oli laaja perusparannus, ja siitä tehtiin sairaalan hallintorakennus. 2020-luvulla Kalliomaan sairaalakoulu on toiminut kartanossa.
Sairaalan puistoalue patoaltaan reunalla on vehreä ja avara. Kartanon nurkalla on Kellokosken lähitienoiden kaikkien tuomipihlajien emotaimi sekä Björkenheimin tammeksi kutsuttu 150-vuotias tammi, jonka jälkeläisiä on löydettävissä joka suunnassa 5–6 kilometrin säteellä. Puistoalueen harvinaisin puu on punapyökki.
Uusi sairaalarakennus, Keskitalo, valmistui vuonna 1931 kartanon viereen. Samoihin aikoihin rakennettiin maantien varteen ylilääkärin asuintalo, jossa nykyisin toimii sairaalamuseo. Molemmat olivat Kranckin suunnittelemia.
Tyylikkäät lääkärien asuintalot kehystävät sairaalan puistomaista aluetta. Arkkitehti Toivo Jäntti suunnitteli uuden modernin ylilääkärin asuintalon, joka valmistui 1933. Aikakautensa ihanteiden mukaista taloa esiteltiin Arkkitehti-lehdessä seuraavana vuonna.
Alilääkärien asuintalo, Paavalinlinna, valmistui vuonna 1938. Jäntin suunnittelemassa talossa oli alun perin asunnot kahdelle osastonlääkärille, autotalli ja pesutupa. Puutarha-arkkitehti Paul Olsson suunnitteli rakennusta ympäröivän puiston, jonka nykyasu on tosin muuttunut. Komea rakennus näkyy Valentin Vaalan elokuvien "Linnaisten vihreä kamari" ja "Vihreä kulta" ulkokuvissa.
Kolmas lääkärien asuintalo valmistui vuonna 1951. Talon kahdelle perheelle suunnitteli Aulis Hämäläinen. Asuinrakennusten välissä on sairaalan uusi sauna vuodelta 1985.
Funkistyylinen hoitajattarien asuntolarakennus "Impilinna" valmistui 1936. Sen suunnitteli arkkitehti A. Eriksson. Rakennuksen nimi kertoo ajasta, jolloin naispuolisten hoitajien piti olla naimattomia. Rakennuksen alimpaan kerrokseen tuli kaksi käsityösalia, kerhohuone sekä pienet asunnot konemestarin ja autonkuljettajan perheille.
Pieni Anna Salomen kappeli on nimetty ylihoitaja Anna Pakalénin mukaan. Sen suunnitteli ja toteutti rakennusmestari Mauno Laakso vuonna 1934. Kappelin alapuolella oli sairaalan ruumiskellari.
Jatkosodan myötä sairaalan potilasmäärä kasvoi, kun Karjalasta siirrettiin potilaita Kellokoskelle. Kartanon entiseen meijeriin eli Toimelaan avattiin avo-osasto vuonna 1944. Toimelassa asui Viipurista evakuoituja Papulan sairaalan työkykyisiä miespotilaita.
Talousrakennus on rakennettu monessa osassa. Ensimmäiseksi 1930-luvun alussa rakennettiin E. A. Kranckin piirustusten mukaan pesula. Vuonna 1948 valmistui sen jatkeeksi lämpökeskus. Viisikerroksinen osa valmistui 1951 ja siihen tuli muun muassa keittiö, ruokasali ja hoitajien asuntoja.
Uusi vaalea sairaalarakennus juhlasaleineen on arkkitehtien Inkeri Linnasalmi, Erkki Linnasalmi ja Pentti Tala käsialaa. Tämä Uusitaloksi kutsuttu sairaalarakennus syntyi kutsukilpailun tuloksena. 1950-luvun lopulla valmistuivat myös kuusikerroksinen henkilökunnan asuintalo Kalliolinna ja perheellisille tarkoitettu rivitalo, jotka nekin kuuluivat kilpailuohjelmaan.
Maatilatoiminta osana sairaalan kuntouttavaa työtoimintaa alkoi 1930-luvulla. Siihen liittyviä rakennuksia rakennettiin Vanhan valtatien itäpuolelle eri aikoina. Uusi navetta valmistui vuonna 1961. Myöhemmin siinä oli työtoimintakeskus ja palloiluhalli. Vanhan valtatien itäpuolella oli myös sairaalan nuoriso-osasto (1978–2013).
Myöhäisempiä työtoimintaan liittyviä rakennuksia oli uusi kasvihuone aistihuoneineen. Kolmen kasvihuoneen kokonaisuus valmistui vuonna 2006 ja myytiin purettavaksi ja poiskuljetettavaksi vuonna 2020.
Legendaarisia lääkäreitä
Sairaalan ylilääkärit ovat kukin vuorollaan uudistaneet sen toiminnan vastaamaan ajan uusimpia näkemyksiä. Paavali Alivirta (1905–1969) teki sairaalassa pitkän ja vaikuttavan uran. Hän kävi koulunsa Helsingissä, sai ensimmäisenä partiolaisena arvostetun Mannerheim-soljen ja pelasi jalkapalloa ollen HJK:n parhaita hyökkääjiä. Lääkärin työt Alivirta aloitti Kellokoskella 1933. Sotien aikana hän palveli muun muassa Kannaksella sotasairaalan ylilääkärinä suorittaen psykiatrin koulutuksella kirurginkin töitä ja edeten lääkintämajuriksi saakka.
Kellokosken sairaalan ylilääkärinä hän toimi vuosina 1948–69. Hän oli hienotunteinen ja oikeudenmukainen ja saavutti näin kaikkien luottamuksen. Työtä tehtiin kiireettä, pääpaino asetettiin tuloksiin ja uusia toimintamuotoja kokeiltiin. Psykoterapian ja lääkehoidon kehittyessä luovuttiin lobotomiasta 1961. Jouluaattona ylilääkäri Alivirta kiersi sakettiin pukeutuneena osastoilla lääkärien kanssa. Mukana olivat pojat Orri ja Pertti, jotka jakoivat potilaille karamellia ja tupakkaa. Lisäksi osastoilla kiersivät joulupukit. Perinne jatkui pitkään Alivirran jälkeen.
"Isä Paavali" oli 1950–60-luvuilla Kellokosken näkyvimpiä hahmoja. Hän osallistui politiikkaan Tuusulan kunnanvaltuustossa ja yhdessä ruukinpatruuna Totti Carlanderin kanssa he vaikuttivat kylän kaikkiin asioihin. Maanantai-iltaisin Paavali soitti viulua lääkärikollegansa Ville Kuusiston ja tehtaan konttoristin Yrjö Ringvallin kanssa, usein joukkoon liittyi myös Totti selloineen. Paavali Alivirta kuoli sydänkohtaukseen juuri ennen eläkkeelle jäämistään.
Uudemmista ylilääkäreistä pitää mainita ainakin vuosina 1988–96 Kellokoskella toiminut Ilkka Taipale (s. 1942), jolla on ollut tärkeä rooli monessa kellokoskelaisessa hankkeessa. Tarinan mukaan Kellokosken Juhlatalon korjauksen yhteydessä 1990-luvun alussa Ilkka Taipale antoi remonttilainan vakuudeksi oman päänsä. Hänen aloitteestaan oman muistomerkkinsä ovat Kellokoskelle saanet muun muassa sairaalan ylihoitaja Pakalén, sairaalan potilas Prinsessa, tehtaanjohtaja Totti Carlander ja Juhlatalon remonttimiesten ykkönen Alvar Typpö.
Kellokosken prinsessa
Kartanon puistossa on Prinsessan (1896–1988), sairaalan ehkä kuuluisimman potilaan, kaksiosainen muistomerkki. Helsinkiläinen laulajattarena ja hierojana työskennellyt Anna sairastui vaikeaan skitsofreniaan ja tuli Kellokosken potilaaksi vuonna 1933. Puolen vuosisadan aikana hän sai kokea monet hoitomuodot kuitenkaan parantumatta. Sen sijaan Anna pakeni todellisuutta muuttuen englantilaissyntyiseksi Prinsessaksi.
Sosiaalisen Prinsessan pirteys ja lämminhenkisyys tulivat tutuksi jokaiselle tämän kohdanneelle. Hän kiersi hieromassa kyläläisiä pientä korvausta vastaan ja jakoi ystävällisesti pankin leimalla varustettuja mutta muuten omatekoisia avustusshekkejään puutteenalaisille. Myös sairaalan henkilökunta ja osa kyläläisistä nimettiin uudelleen, kuka oli Iivana Julma, kuka taas prinssi Henrik – ja Prinsessa myös muisti nämä oman kuningaskuntansa jäsenet vuosikymmeniä!
Laulaminen ja esiintymiset olivat Prinsessan sydäntä lähellä. Sairaala-alue oli varsin avoin, ja sen poikki koulumatkaa tekeville lapsillekin annettiin kotona kauniin käytöksen ohjeet: "Jos Prinsessa laulaa parvekkeella, pysähdytte ja kuuntelette hetken. Sitten niiaatte kiitokseksi ennen kuin jatkatte matkaa".
Lopulta Helsingin kaupunki päätti 1985 siirtää potilaansa säästösyistä Nikkilän sairaalaan. Prinsessa käänsi tämänkin parhain päin. Hän hyvästeli kyläläiset sekä henkilökunnan todeten siirtyvänsä nyt talvipalatsiinsa.
Kuvanveistäjä Rauni Liukon suunnittelema kaksiosainen Prinsessan muistomerkki paljastettiin sairaalan 80-vuotisjuhlissa 1995. Prinsessan tarina julkaistiin 2010 kirjana "Kellokosken prinsessa". Samana vuonna valmistui Arto Halosen elokuva Prinsessa.
Vanha valtatie 198, 04500 Tuusula, Suomi