Järvenpää ja Rantapuisto
Järvenpään historiaa
Järvenpään muutos kartanon katveessa olevasta maalaiskylästä liike- ja teollisuuspaikkakunnaksi sai alkusysäyksen vuonna 1862. Silloin avattiin Helsingin–Hämeenlinnan rautatie. Järvenpäästä tuli yksi Suomen ensimmäisiä asemapaikkoja. Asemanseudulle rakennettiin myös asemapäällikön ja ratamestarin asunnot, kaksi isoa rautatietyöläisten kasarmia ja pari pienempää työväenasuntoa. Vähitellen aseman ympärille alkoi sijoittua muutakin asutusta ja liike-elämää, mutta Järvenpään kartanon viljelysmaat aukesivat heti aseman mäen alta.
1920-luvulle asti suuri osa Järvenpäästä oli Järvenpään kartanon hallinnassa. "Westermarckin kartanot" muodostui 14 tilasta ja kokonaispinta-ala oli lähes 4000 hehtaaria. Tuotantoa tehostettiin ja vuonna 1918 perustettiin oma kasvinjalostuslaitos. Itsenäisyyden alussa toiminnan kannattavuus kuitenkin heikkeni ja kartanon maita ryhdyttiin palstoittamaan ja myymään pois. Kartanon omistaja osti myös Terijoelta purettuja hirsihuviloita. Niitä tuotiin Järvenpäähän lähes parisataa. Tontin ostaja sai samalla myös hirret, ja asutus syntyi nopeasti.
Vuonna 1924 Bjarne Westermarck myi pääosan kartanon maista Suomen valtiolle, joka perusti tilan maille Kotitalousopiston ja Maatalousnormaalikoulun.
1940-luvulla Järvenpää oli jo kasvanut taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, jossa oli paljon teollisuutta ja kauppoja. Siirtoväen asuttaminen kasvatti kylää entisestään. Järvenpää kasvoi siis emäpitäjänsä Tuusulan ohi ja erosi omaksi kauppalakseen vuonna 1951. Kaupunki Järvenpäästä tuli vuonna 1967. Järvenpään kaupungissa on nykyisin liki 40 000 asukasta.
Rantapuisto, Järvenpää