Terveyskeskus ja seurakuntakeskus

Ensimmäinen osa Hyrylän terveyskeskuksesta kuvattuna vuonna 1972. Kuva Tuusulan museon kokoelma, Max Hagman

Hyrylän keskustaa rajasi ja hallitsi vuosisadan ajan varuskunta, jonka keskusneliön ympärille ryhmitetyt rakennukset olivat Hämeentien (myöhempi Hyryläntie) ja Heinolantien (myöhempi Lahdentie, Järvenpääntie) välisessä kolmiossa. Varuskunnan vuoksi keskustan laajenemismahdollisuudet olivat rajalliset. Vuonna 1965 kunta ja puolustusvoimat sopivat alueiden vaihdosta ja kunta sai Hyrylän keskusta-alueen käyttöönsä. Ensimmäiseksi tälle alueelle nousi Seurakuntakeskus (1967) ja Terveyskeskus (1970).

Lue lisää kohteesta

Terveyskeskus oli esikuva 

Kansanterveyslaki astui voimaan vuonna 1972. Sen mukaan kaikissa kunnissa piti olla terveyskeskus. Kaikissa kunnissa valmistauduttiin sen toteuttamiseen. Tuusulassa uutta terveyskeskusta alettiin suunnitella jo vuonna 1968.  Arkkitehtitoimisto Reijo Keurulainen laati luonnospiirustukset ja huonetilaohjelman, jotka hyväksytettiin lääninlääkärin toimistossa. Jo marraskuussa 1970 terveyskeskus oli valmis.  

Hyrylään valmistunut terveyskeskus oli maan ensimmäinen nimenomaan terveyskeskukseksi rakennettu toimitalo. Sen vuoksi terveyskeskuksessa vieraili alkuvuosina paljon alan ammattilaisia ja kuntapäättäjiä tutustumassa uusiin tila- ja toimintaratkaisuihin. Arkkitehtuuriltaan rakennus edusti aikakauden ihanteita, se oli tasakattoinen ja betonipintainen. 

Terveyskeskuksessa oli saman katon alla kolmen terveyskeskuslääkärin, kolmen hammaslääkärin ja terveydenhoitajien vastaanottotilat sekä laboratorio-röntgenosasto, fysikaalinen osasto, toimenpidehuone, kotisairaanhoitotilat, toimisto- ja tekniset tilat. Terveyskeskuksen vastaavaksi lääkäriksi valittiin kunnanlääkärin virkaa vuodesta 1955 hoitanut Gert Möller. Vuonna 1970 Tuusulassa oli 17 420 asukasta, ja lääkärit olivat ylityöllistettyjä. Oli siis perustettava kuntaan kolmas lääkärinvirka. Toinen oli perustettu jo vuonna 1956 Pohjois-Tuusulan asukkaita palvelemaan. 

Uuden terveyskeskuksen tilat olivat hienot ja sitä, kuten myös Suomen uutta terveydenhoitojärjestelmää, käytiin ihailemassa ulkomaita myöten. Erityistä ihastusta herätti fysikaalisen osaston pieni uima-allas vesihoitoa ja -voimistelua varten. Se oli uusi ja erityisen hieno asia. 

Toinen vaihe vuonna 1978 ja kolmas vuonna 1992

Terveyskeskuksen toista vaihetta alettiin suunnitella pian. Terveyskeskustoiminta kehittyi ja tarvittiin myös terveyskeskussairaalaa, sillä vanhainkodin sairasosasto oli jatkuvasti ylikuormitettu. Kunnanvaltuusto hyväksyi tilaohjelman jo vuonna 1973 ja valtioneuvosto vuonna 1976. Arkkitehtitoimisto Reijo Keurulainen sai tämänkin suunnittelutyön ja rakennustyöt alkoivat maaliskuussa 1977. Ensimmäiset potilaat sairaalaan otettiin 16.5.1978. 

Rakennukseen tuli 40 paikkainen vuodeosasto, suurkeittiö ruokasaleineen, lääkevarasto, päivystysvastaanotto sekä hammashuolto- ja neuvolatilat. Vuonna 1985 Hyrylän terveysasemalla oli 7 terveyskeskuslääkäriä, Jokelan terveysasemalla 2 ja Kellokoskella 1. 

Rakennuksen kolmas vaihe valmistui vuonna 1992. Uuteen osaan tuli muun muassa vastaanottotiloja, päiväsairaala ja 40-paikkainen vuodeosasto, työterveyshuolto sekä kasvatus- ja perheneuvola. 

Seurakuntakeskus 1967–2013

Matalalinjainen valkotiilinen seurakuntakeskus edusti sekin terveyskeskuksen tapaan uutta arkkitehtuuria ja myös uutta toiminnallista ajattelua. Seurakuntakeskuksen suunnittelivat arkkitehdit Juhani Pallasmaa ja Kirmo Mikkola. Taloon tuli kirkkoherran virasto ja toimistot, kirkkosali ja tilat lapsi- ja nuorisotoiminnalle. Alusta alkaen tasakatto tuotti ongelmia eikä kellaritilojen vedeneristys sekään toiminut hyvin. Vuonna 1994 tasakatto muutettiin aumakatoksi. Sisäilmaongelmia ei kuitenkaan saatu ratkaistua. Seurakuntakeskus purettiin vuonna 2013.

Uusi seurakuntakeskus remontoitiin Rykmentinpuistoon ja siunattiin käyttöön loppiaisena 2018.  Rakennus on valmistunut vuonna 1991 Ilmatorjuntakouluksi. Vuosina 2007–2015 rakennuksessa toimi Puolustusvoimien kansainvälinen keskus. 

Hyryläntie 13, 04300 Tuusula