Jokelan tiilitehtaan maatila

Maatila täydensi Jokelan tiilitehtaan toimintaa

Tiilitehtaalla oli alusta asti käytössään laajat maa-alueet (123 hehtaaria), joita oli varattu savenottoalueiksi.  Alkuun savi otettiin aivan tehtaan läheltä, joten muut alueet kannatti ottaa viljelys- ja laidunkäyttöön. Paul Chmelewski kehitti tarmokkaasti maatilan toimintaa ja se oli tärkeää myös seuraavalle omistajalle.

Tiiliteollisuus oli kausityötä, jota tehtiin vain sulan maan aikaan. Maapuolella työtä oli ympäri vuoden. Kesäajalla riitti erilaisia peltotöitä, talvella hoidettiin karjaa, ajattiin pelloille lantaa sekä tiilitehtaalle puutavaraa ja santaa seuraavaa tuotantokautta varten.

Suurin osa Jokelan tiilitehtaan ja maatilan pelloista oli Palojoen ja rautatien itäpuolella, siis Hausjärven ja sittemmin Hyvinkään maalaiskunnan puolella. Maatalouspuolen tuotantorakennuksia oli eri puolilla yhtiön aluetta, iso osa varsin lähellä tiilitehdasta.

Isossa navetassa asui 125 lehmää

Vuonna 1909 tilalla oli 125 lehmää ja 40 hevosta. Iso navetta oli suunnilleen nykyisen Puistotien kerrostalojen kohdalla. Johannes Blenner ei ollut kovin kiinnostunut maataloudesta ja hänen aikanaan karjan määrää vähennettiin. Isosta navetasta tehtiin 1930-luvulla Fennia-pesula ja jäljelle jäänyt karja ja hevoset saivat muuttaa pienempiin tiloihin Vanutehtaan eteläpuolelle. Tehtaan tiilestä rakennettu riihi oli Nukarintien ja Opintien risteyksen lähellä. Aluetta ruvettiin kutsumaan Riihihaaksi ja riihestä ja tehtaan maataloudesta muistuttaa myös viljaan liittyvä sanasto alueen tiennimissä.

Iso osa maatilan tuotannosta myytiin Helsinkiin. Maatalouden tuotolla voitiin tasoittaa suhdannevaihteluita. Elintarvikkeet kävivät kaupaksi huonoinakin aikoina, kun taas rakennustoiminta ja siten myös tiilien menekki loppui heti, kun lama-aika alkoi. Omalla tuotannolla saatiin elintarpeita myös paikkakunnan nopeasti kasvavalle työväelle. Maitoa myytiin tehtaan työntekijöille suoraan erillisillä kupongeilla

Peltokaaren asuinalue Jokelan tiilitehtaan pellolla

Peltokaaren alue on Jokelan tiilitehtaan ja maatilan eli Jokelan kartanon entistä peltoa. Alueen nimistö muistuttaa tiilitehtaan ja maatilan omistajista ja historiasta.

Pellon halki kulki tie kartanon alikartanona toimivalle Hirvenojan tilalle. Tien kulkua noudatti kartanon ja Hirvenojan välillä kulkeva puhelinlanka. Tietä kutsuttiin sen vuoksi Lankatieksi ja aluetta Lankatien pelloksi.

Chmelewski eli Mälski raivautti pellon

Pellon raivautti 1880-luvulla Jokelan tiilitehtaan ja kartanon omistaja Paul Chmelewski, jonka hankala nimi muuntui kansan suussa Mälskiksi tai Melenskiksi. Peltoalueen eteläosassa olevaa paikkaa kutsuttiin Mälskinsuuksi, sinne kulki aikoinaan Jokelan uutta tiilitehdasta varten rakennettu pistoraide ja sinne tuotiin aikoinaan lannoitetta Helsingistä junavaunukaupalla.  

Reunakujan ja Sampotikunkujan paikkeilla oli Kartanon puisto eli Parkki. Sinne tiilitehtaan omistaja Johannes Blenner ja hänen vaimonsa Lilly Kajanus-Blenner tilasivat 1920-luvulla 14 lajia erilaisia puita ja pensaita. Samalla kertaa kartanon pihamaalle hankittiin 37 erilaisen kesäkukan ja perennan taimia ja siemeniä. Tarinan mukaan lähes kaikkien vanhojen jokelalaispihojen pionit ovat peräisin kartanon puistosta.

Vetohärkien laidunmaa

Lähellä oli myös tiilitehtaan vetohärkien juottokaivo. Tiilitehtaalla oli 1800-luvun lopussa 10 härkäkiertoa, joilla pyöritettiin saviranoja. Kussakin kierrossa työskenteli kaksi härkää. Vetohärkiä oli kaikkiaan 30, joten jokaisella härällä oli joka kolmas päivä vapaata. Alun toisella kymmenellä olevat härkäpojat hakivat aamuisin kello 5 härät laitumelta, huolehtivat siitä, että härät pysyivät koko päivän liikkeellä ja veivät ne laitumelle työpäivän jälkeen kello 19. 

Vetohärkien kivistä ladottu juottokaivo Hirvenojan sivutilalle kulkeneen tien laidassa. Valokuva Sanna Kaisa Spoof 1991.
Julkaistu kirjassa Sanna Kaisa Spoof, Savikkojen valtias – Jokelan Tiilitehtaan sosiaalinen ja fyysinen miljöö, Helsinki 1997.