Vanhankylän isäntä Nils Stålhana
Vanhankylän isäntä Nils Larsson Stålhana (n. 1594–1657) oli Tuusulan alkuvaiheen historian suurmiehiä. Hän laittoi tarmonsa, asemansa ja suhteensa peliin, kun Kaukjärven seudun talonpojat halusivat perustaa oman kappeliseurakunnan. Siksi hänen aatelistunnuksensa, pistoolin rataslukko, komeilee myös Tuusulan vaakunassa.
Nils Larsson oli syntyisin vihtiläisen ratsutilan poika, joka aloitti oman sotilasuransa ratsumiehenä jo 18-vuotiaana. Aikakausi tarjosi nuorille rohkeille miehille paljon tilaisuuksia urhoollisuuden osoittamiseen ja ylenemiseen, sillä Ruotsi kävi tuolloin lähes jatkuvasti sotia rakentaessaan ja turvatessaan suurvalta-asemaa.
Nils Larssonkin oli urhoollinen ja aateloitiin Stålhanaksi liki 30-vuotisen sotilasuran päätteeksi vuonna 1641. Nils Stålhana yhdisti Vanhankylän kaikki seitsemän tilaa yhdeksi suurtilaksi ja ryhtyi sitten pontevasti ajamaan alueen talonpoikien kappelihanketta.
Nils Larsson Stålhanaa (n. 1594–1657) saamme kiittää muun muassa siitä, että Tuusulan vaakunan yläkentässä on outo esine. Pistoolin rataslukko oli Stålhanan aatelistunnus. Nils Stålhana vaikutti suuresti myös Tuusulan kappeliseurakunnan perustamiseen, ja siksi sama aseenlukko löytyy myös Tuusulan kunnan vaakunasta.
Nils Larsson – tai suomalaisittain Niilo Laurinpoika – syntyi Siuntion Flytin kylän varakkaimpaan rustholliin vuonna 1594. Hän aloitti ratsupalvelun Ruotsin kruunulle jo 18-vuotiaana. Eurooppa tuli tutuksi ja 30-vuotinen sota antoi hyvät mahdollisuudet osoittaa urhoollisuutta.
Mainitaan muun muassa, että vuonna 1635 Puolassa Nils Larsson miehineen vangitsi vihollispartion. Kerrotaan myös, että ratsumestarin joukot olivat yöllä hiipineet vihollisten majapaikkaan ja tehneet siellä vihollisten aseet toimintakyvyttömiksi irrottamalla aseiden lukoista kipinän lyövät piikivet tai rikkikiisun palat. Toisaalta saattaa olla, että tämä tarina on syntynyt vasta aatelisnimen ja sukuvaakunan innoittamana.
Nils Larsson päätti 29 vuoden sotilasuransa ratsumestarina ja hakkapeliittapäällikkönä 30-vuotisessa sodassa Saksassa 1641 Stålhandsken rykmentissä. Samana vuonna hänet aateloitiin 1641 nimellä Nils Stålhana.
Avioliiton kautta saatu Vihdin Irjala oli Stålhanan varsinainen kotikartano, mutta voimalla kasvatettiin myös Vanhankylän tilaa Kaukjärven (Tuusulanjärven) rannalla. Nils Larsson hankki ensimmäiset osat Gammelbyn autiotilasta haltuunsa vuonna 1623, ja parissa vuosikymmenessä kylän kaikki seitsemän taloa oli liitetty yhdeksi suurtilaksi.
Alueen talonpojat saivat ratsumestarista arvokkaan tukijan kappeliseurakunnan perustamishankkeisiinsa. Aatelismiehenä Nils Stålhanalla oli vaikutusvaltaa.
Nils Stålhanan kuvataan olleen isokokoinen ja väkevä mies. Hänen kerrotaan olleen myös harras kirkossakävijä. Todistettavasti hän oli myös taitava kynämies. Anomuskirjeissään hän kuvailee Kaukjärven talonpoikien asemaa, uskoa ja intoa hyvin vakuuttavasti.
Ratsumestarimme perusteli kappelihanketta piispalle lähettämässään kirjeessä muun muassa sillä, että Sipoon kirkolle oli pitkä matka ja kehno tie. Lasten ja palkollisten oli mahdoton taivaltaa sinne jalan. Tuusulan suomenkieliset talonpojat joutuivat Sipoossa myös nöyryytyksen kohteeksi. Sipoolaiset rengit yrittivät kampata heitä kirkon käytävällä eikä kirkkoherra suostunut järjestämään suomenkielisiä jumalanpalveluksia edes joka kolmantena sunnuntaina, vaikka piispa niin oli määrännyt. Kesällä 1642 kirkkoherra Pampinaeus oli käskenyt suomalaisten talonpoikien "painua vaikka helvettiin, jollei ruotsinkielinen jumalanpalvelus kelpaa". Stålhana osasi kirjeessään piispalle kuvata tapahtuman kärjekkäästi: ”Se oli ainoa saarna, jonka he sillä kertaa saivat kuulla kirkkoherraltaan kirkon vieressä.”
Heinäkuun 22. päivä 1643 Turun tuomiokapituli lähetti Stålhanalle vastauksen. Vanhankylän kartano oli päätetty liittää uuteen kappeliin ja lääninrovastille oli annettu käsky yhdessä Sipoon kirkkoherran kanssa tarkastaa kappeli ja järjestää sinne jumalanpalvelusten pito. Tuusulan kappeliseurakunta oli syntynyt!
Stålhanentie 26, 04400 Järvenpää, Suomi