Tuusulan Rantatie ja taiteilijayhteisö
Tuusulan Rantatien varrelle syntyi 1800–1900-lukujen vaihteessa Suomen oloissa poikkeuksellinen taiteilijayhteisö. Sen jäsenet ovat jättäneet Suomen kulttuurihistoriaan merkittävän jäljen ajanjaksolla, jota kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi.
Tuusulanjärven itärannalle asettuivat asumaan muun muassa Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, J. H. Erkko ja Jean Sibelius. He olivat Suomen taiteen kultakauden mestareita ja yhteiset ajatukset kulttuurista ja suomalaisuudesta yhdistivät heitä. Kaikille heille oli esikuvana Tuusulan Syvälahden torpassa vuonna 1872 kuollut kansalliskirjailija Aleksis Kivi ja hänen ponnistelunsa suomalaisen kulttuurin hyväksi.
Tuusulanjärven itärannalle nousi jo ennen taiteilijakoteja joukko niin sanottuja suurhuviloita, kun lähinnä Helsingissä asuvat upseerit sekä liike- ja virkamiehet ostivat rantapalstoja ja rakennuttivat komeita huviloita perheidensä kesäkodeiksi.
Tuusulanjärvi valikoitui kesäpaikaksi ja myöhemmin taiteilijaperheiden ympärivuotiseksi asuinpaikaksi paljolti rautatien ansiosta. Matka Helsinkiin taittui nopeasti junalla, kunhan ensin oli kuljettu Järvenpään tai Keravan asemalle tai Ristinummen seisakkeelle jalan tai hevosella. Lapset saivat siis kasvaa terveellisellä maaseudulla, mutta liikeasiat ja muut tarpeelliset toimet sai hoidettua Helsingissä.
Rantatie
Tuusulan Rantatie oli alunperin osa Helsinki–Heinola -maantietä, joka noudatteli Tuusulanjärven kohdalla järven rantamaisemia aina Järvenpäähän asti. Myöhemmin Rantatie oli osa vilkasliikenteistä Lahdentietä. Nykyisenkaltaiseksi reilun kolmen kilometrin mittaiseksi tieksi Rantatie muodostui, kun uusi Järvenpääntie rakennettiin vuonna 1959. Tie yhdistyy molemmissa päissä Järvenpäähän johtavalle tielle. Järvenpään puolella uusi leveämpi Järvenpääntie rakennettiin pääasiassa vanhan tien reittiä mukaillen.
Tuusulan Rantatie nimitettiin vuonna 1982 museotieksi. Perusteluina olivat tien historiallinen tausta, maisemalliset arvot ja taiteilija-asutuksen luoma omaleimaisuus.
Tuusulanjärven rantamaisemat ovat säilyttäneet omaleimaisuutensa. Tien varrella voi nauttia historian sävyttämistä maisemista sekä taide- ja kulttuurielämyksistä. Aleksis Kiven kuolinmökki, Halosenniemi, Erkkola ja Syväranta ovat museotien varren museoita. Ainola, Suviranta ja Ahola sijaitsevat Järvenpään kaupungin puolella. Martta Wendelinin Annivaara ovat yksityiskotina. Onnela palvelee monipuolisesti matkailu-, kokous- ja kulttuurikäytössä Krapin Onnelana.
Rantatien huvila-asutus
Rantatien varren kylät olivat tavallisia maalaiskyliä 1800-luvun puoliväliin asti. Yksi valtakunnan keskeisistä maanteistä kulki kylien läpi, mutta jalkapatikassa tai hevospeleillä matkanteko oli melko hidasta. Kun Helsinki–Hämeenlinna -rautatie avattiin vuonna 1862, alkoi Tuusulanjärvi ja etenkin sen itäranta houkutella helsinkiläisiä liike- ja virkamiehiä, upseereita ja tieteenharjoittajia. Keravan tai Järvenpään asemilta oli vain kivenheitto Tuusulanjärven rantaan. Maatilat myivät Helsingin herroille ja vähän muillekin rantapalstoja, ja niille nousi komeita puuhuviloita, joihin perhe muutti koko kesäksi. Perheenpään oli mahdollista hoitaa toimiaan kaupungissa ainakin osittain maalta käsin, sillä junassa matkaan ei tuhraantunut koko päivää.
Kirkkotien ja Rantatien varrella on vielä jäljellä esimerkkejä 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyneestä huvila-asutuksesta, niin sanotuista suurhuviloista, vaikka osa huviloista on hävinnyt ja huvilapalstojen käyttötarkoitus muuttunut. Kirkkotien varren suurhuviloita ovat Salmela eli Havulinna ja Iloniemi. Rantatiellä isoja huviloita oli useampia: Onnela, Syväranta, Kukkola eli Syvälahti, Bergbo eli Vanha-Toivola, Sofielund nykyisen Tiilikanojan paikalla ja Koivikko. Krapin päärakennuskin on ajalta, jolloin vanha kantatila oli valtioneuvos Gustaf Souranderin omistuksessa ja lähinnä huvilakäytössä.
Lähempänä Järvenpäätä oli muun muassa arkkiatri Otto E. A. Hjeltin Lepola ja perheen nuoremman polven omistama Linnamäki. Lepolan osti vuonna 1922 professori E. N. Setälä, joka vaihtoi tilan nimen Toimelaksi. Toimelan alueesta tuli vuonna 1945 Suomen kirkon seurakuntaopisto. Se käynnisti Suomessa ensimmäisenä diakonien ja kirkon nuorisotyö- sekä lastenohjaajakoulutuksen. Myöhemmin siellä toimi Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään osasto. Vuodesta 2021 alue on ollut osa STEP-koulutusta, joka järjestää sosiaali- ja terveysalan sekä muiden palvelualojen ammatillista koulutusta.
Osa vanhoista huviloista on tuhoutunut tulipaloissa. Hjeltien Linnamäki paloi 1920-luvulla ja Syväranta aprillipäivänä vuonna 1947. Toimelassa oli tulipalo vuonna 1943.
Onnelassa ja Syvärannassa lomaili 1900-luvun alussa venäläinen yläluokka. Syväranta oli kansainvälisin ja eli loistokkainta aikaansa Uschkoffien aikana (1904–1916). Silloin Syvärannassa vieraili muun muassavenäläisen musiikkimaailman tähtiä, kuten Sergei Rahmaninov, Alexandr Skrjabin ja Fjodor Shaljapin. Itsenäisyyden ajan alussa Onnela ja Syväranta olivat runoilijoiden ja kirjailijoiden suosimia täysihoitoloita. Muun muassa runoilija Eino Leino asui, lomaili ja työskenteli molemmissa. Koivikosta tuli 1920-luvun alussa Suojeluskuntain Päällystökoulun ja sittemmin puolustusvoimain Taistelukoulun keskusalue.
Taiteilijoiden Rantatie
Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö syntyi kirjailija Juhani Ahon (Brofeldt) myötä 1800- ja 1900-luvujen vaihteessa. Juhani Aho ja hänen puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat vuonna 1897 Järvenpään kartanosta Vårbackan huvilan, jota kutsuttiin Aholaksi. Juhani Ahon houkuttelemina alueelle muutti myös toisia Suomen kultakauden taiteilijoita. He asuivat aluksi vuokralla. Taidemaalari Eero Järnefeltin Suviranta valmistui vuonna 1901. Seuraavana vuonna valmistuivat taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi ja runoilija J. H. Erkon Erkkola. Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen perhe muutti Ainolaan vuonna 1904.
Elettiin kansallisromantiikan aikaa. Suomalaiset taiteilijat kaipasivat maaseudulle, aidoksi kokemansa suomalaisuuden keskelle. Taiteilijoiden piiri oli tiivis ja heistä monet olivat myös sukusitein toisiinsa sidottuja. Taiteilijoilla oli yhteisiä töitä ja halu kehittää suomalaista kulttuuria.
Rantatie veti puoleensa myös niitä, jotka eivät rakentaneet alueelle kotiaan. He saapuivat lyhemmiksi tai pidemmiksi ajoiksi asumaan, työskentelemään, lomailemaan tai kyläilemään ystävien ja sukulaisten luona. Runoilija Eino Leino oli Halosenniemessä usein nähty vierailija, kuten myös nuoremman polven edustajat Juhani Siljo ja Matti Kivekäs. Elämänsä loppuvaiheessa Eino Leino asui pitkiä aikoja Rantatien täysihoitoloissa, joissa viihtyivät myös muun muassa Uuno Kailas, Unto Karri ja Einari Vuorela.
Tuusulassa ovat asuneet myös seuraavien sukupolvien taiteen ja tieteen tekijät. Kirjailija Maria Jotuni ja professori Viljo Tarkiainen ostivat 1920-luvulla kesäpaikan Halosenniemen läheltä. Taiteilija Martta Wendelin muutti alueelle 1930-luvulla ja asui Tuusulassa elämänsä loppuun saakka. Hän kuoli vuonna 1986.
Rantatie, Tuusula