Vanha valtatie

Kohde kuuluu polkuun Kellokosken patoaltaan ympäri.
Komeat hevosvaunut Perhelän osuuskaupan edessä.

Kellokosken läpi kulkeva Vanha valtatie on yhdistänyt Helsingin Hollolaan, Itä-Hämeeseen ja Savon suuntaan 1600-luvulta lähtien. Sijainti yhden valtakunnan keskeisen maantiereitin äärellä ja mahdollisuus saada vesivoimaa ja puuhiiltä vaikuttivat siihen, että Kellokoskelle perustettiin rautaruukki. Myöhemmin maantien varteen sijoittui iso osa  Kellokosken keskustan palveluista.

Keravanjoen ylittävä silta on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1931, jolloin tietä oikaistiin. Kellokosken keskusta avautuu tien molemmin puolin joen ylittämisen jälkeen. Vasemmalla puolella on Kellokosken Tehdaan entinen meijeriastiatehdas, vuonna 1938 valmistunut "Lasipalatsi", joka toimi edustavana julkisivuna koko tehtaalle. 

Tien oikealla puolella ovat ruukin omistajien talot. Ruukinkartano rakennettiin tähän vuoden 1865 jälkeen, kun Kellokosken kartano ja ruukki siirtyivät eri omistajille. Tärkeä yhteys tehdasalueelle on edelleen nähtävissä. Taloilta pääsee suoraa linjaa Lasipalatsin ohitse ja mäkeä alas ruukille. 

Mäen päällä alkaa varsinainen keskusta-alue. Tien vasenta laitaa hallitsee Kellokosken sairaalan alue komeine rakennuksineen. Tien oikealla puolella ovat kylän päivittäistavarakaupat ja muita palveluita. 

Vanhan valtatien varsi on Kellokosken keskusta-alueella uusiutunut voimakkaasti. Myös tieympäristöä on rakennettu, ja syksyllä 2022 Kellokoski sai ensimmäisen liikenneympyränsä, kun Toimelantien ja Nystenintien risteyksen kiertoliittymä valmistui. Paikalle pystytettiin myös ruukin historiasta muistuttava Vetonaula-teos, jonka tekijä on kuvanveistäjä Samuli Alonen. 

Lue lisää kohteesta

Vanhan valtatien historiaa

Helsingin porvarit esittivät Tukholman valtiopäivillä 1680, että Hollolasta Helsinkiin rakennettaisiin tie, jotta väki pääsisi tavaroineen paremmin kaupunkiin. Taustalla oli helsinkiläisten ja porvoolaisten kilpailu Sisä-Suomen markkinoista. Valmiina olivat jo osuudet Helsinki–Hyrylä osana Hämeentietä sekä Mäntsälä–Hollola. Tuomalasta johti Kellokoskelle myllytie, joka vanhan maalain mukaan oli 6 kyynärää (noin 3 metriä) leveä. Ainoastaan Kellokosken ja Ohkolan väli oli kokonaan ilman ajokelpoista yhteyttä.

Monien korvausriitojen jälkeen valmistui lopulta 10 kyynärää leveä Savontie. Keravanjoen se ylitti nykyisen Patruunanpuiston kohdalla. Uuden tien myötä Helsingin vaikutusalue laajeni pitkälle Etelä-Savoon. Korvauksena helsinkiläisten oli ylläpidettävä mm. Keravanjoen siltaa Kellokoskella aina vuoteen 1729 saakka. Nykyinen silta rakennettiin tielinjan oikaisun yhteydessä 1931. Valtatie numero 5 palveli aina vuoteen 1956 saakka Helsingin ja Heinolan välisenä päätienä. 

Keskusta ja Roinilanpelto

Kellokosken keskusta ryhmittyy nauhamaisesti valtatien varteen. 2000-luvun alkukymmeninä keskusta on uusiutunut paljon. Laajennettu Alepa, joka toimii Osuuskauppa Perhelän ja myöhemmän Valintatalon tontilla, avattiin keväällä 2020 mainoslauseella "Suomen suurin Alepa". Uusi K-kauppa avattiin joulukuussa 2021. 

Roinilanpellolle on noussut sadoille uusille asukkaille kodit pääosin puurakenteisiin pientaloihin. Keskelle aluetta on toiminnallinen Björkenheiminpuisto, jonka vieressä on vuonna 2016 valmistunut Roinilan päiväkoti. Alueen päätiet on nimetty kartanon ja ruukin omistajien mukaan Nystenintieksi ja Carlanderintieksi. Alueelle nimen antaneen Roinilan tilan päärakennus on sekin vielä olemassa Vanhan valtatien varressa Kondradinpolun varrella. 

Lasipalatsi

Arkkitehti Elma Lindroosin suunnittelema Lasipalatsi valmistui meijeriastiatehtaaksi vuonna 1938. Kansainvälistä funkista puhdaslinjaisesti edustaneeseen rakennukseen lisättiin eri arkkitehdin suunnittelema harjakattoinen kolmas kerros 1951–52 sekä lounaispäädyn teräslevyvarasto 1959. Meijeriastiatehtaan imagoon sopivat hyvin funktionalismiin liittyvä hygieenisyys, järjestys ja moderni valoisuus. Sijainti muuta tehdasaluetta korkeammalla valtatien varressa lähellä ruukinpatruunan kotia kertoi arvostuksesta.

Meijeriastioita valmistettiin Kellokoskella 1900-luvun aikana yhteensä noin 2 miljoonaa kappaletta. Jatkosodan aikana 1943 Suomesta oli loppumassa tina, jota tarvittiin teräksisten maitotonkkien valmistuksessa sekä vanhojen kunnostuksessa. Totti Carlander järjesti ja teki yksin opintomatkan pommitusten keskelle Saksaan, jossa opetteli korvaavan emalointimenetelmän. Jälkeenpäin hän on arvioinut tämän matkan pelastaneen Suomen maitotuotannon. Myöhemmin siirryttiin alumiiniin ja lopulta muoviin.

Talvisodan alettua Lasipalatsin torniin perustettiin aistinvarainen ilmavalvonta-asema, jota lotat hoitivat kaksi kerrallaan ympäri vuorokauden kahden tunnin vuoroissa.

Ruukinomistajien talot

Kun ruukki irrotettiin kartanosta omaksi yritykseksi vuonna 1865, piti ruukinomistajalle ja johtoportaalle rakentaa omat talonsa sivurakennuksineen. Ne rakennettiin ruukkialueen lähelle maantien varrelle. Nykyisin Patruunanpuistossa isolla vehreällä tontilla on myös 1980-luvulla rakennettuja rivitaloja, mutta vanhat rakennukset erottuvat rakennuskannasta selvästi. Portilta katsoen oikealla on Gröna villa, vasemmalla lähinnä Lilla villa ja sen takana arkkitehti G. Aspelinin suunnittelema Bruna villa, jossa Totti Carlanderin perhe asui. Bruna villa ja Gröna villa rakennettiin vuosien 1865 ja 1869 välillä ja Lilla villa 1800-luvun lopulla. Gröna villan puutarhassa Gamla Direktörskan Isabella Carlander piti sunnuntaisin viehättäviä vanhanajan kutsuja, joiden taikapiiri säilyi rikkumattomana jopa sotavuosina.

Pihapuistosta johtaa suora akseli Lasipalatsin vieritse ruukin sisäpihan kujalle ja tehtaan konttorille saakka. Nykyään Bruna villan palvelee kahden perheen asuntona. Valtatien molemmin puolin on suuri maitotonkka muistona meijeriastiatehtaan parhaista päivistä. 

"Värikkäät persoonat paikkakunnalla eivät olleet kaikki ihmisiä. Aikoinaan Rauhalan Kallella oli Jalo-niminen hevonen, jota ei mikään pidätellyt. Kyllästyessään laitumeensa Jalo avasi ensin veräjänsä ja suuntasi sitten naapuriin. Tallin oven haka aukesi helposti, mutta sitten oli edessä lukittu ovi. Onneksi avain oli jäänyt lukkoon ja sekin ovi aukesi. Ja reitti naapurin tamman  luokse oli selvä! Sosiaalisuus olikin Jalon hallitseva piirre.

Kerran Kallen mennessä kauppaan päätti Jalo vapauttaa itsensä – ja kaikki puomissa olleet hevoset. Homma sujui kunnes ohikulkija ryntäsi kauppaan huutamaan, että missä Kalle, kun Jalo on vapauttanut jo itsensä lisäksi toisen ja kolmas on työn alla!"

Vanha valtatie 185, 04500 Tuusula, Suomi