Yhdistystalot ja vapaa-ajan vietto
Yhdistystalot olivat aikansa monitoimikeskuksia. Yhdistyksillä oli erilaisia kerhoja, kuoroja, kirjasto ja urheilutoimintaa sekä tietenkin loputon määrä talkoita talon kunnossa pitämiseksi. Kesä- ja arpajaisjuhlat, pikkujoulut ja iltamat tarjosivat jokelalaisille hupia. Yhdistystaloista on edelleen alkuperäisessä käytössään Jokelan Työväentalo. Nuorisoseurantalo on purettu, ja useamman vasemmistolaisten yhdistyksen yhdessä hankkima Järjestötalo muutettu yksityiskodiksi.
Kansakoulunopettajat olivat Jokelan yhdistystoiminnan ensimmäisiä toimeenpanijoita. Ensimmäinen jokelalaisyhdistys oli ilmeisesti vuonna 1891 perustettu Raittiusseura Toivo, jonka perustaja oli opettajatar Elli Sederholm. Kansakoulun johtajaopettaja Selma Sinivaara oli puolestaan Jokelan NNKY:n (nuorten naisten kristillinen yhdistys) kantava voima. Hän hoiti myös Jokelan ensimmäisen nuorisoseuran kirjastoa.
Yhdistystalot vapaa-aikakeskuksina
Jokelan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Työväentalo valmistui Palojoen rantaan Hausjärven puolelle vuonna 1907. Työväenyhdistyksessä oli tuolloin 179 jäsentä. Työväenyhdistyksellä oli muun muassa Voimistelu- ja urheiluseura Köntys, oma kirjasto ja paljon muuta toimintaa. Teollisuustaajamassa vappua juhlittiin komeasti marssimalla.
Jokelan Työväentalossa kokoontuivat myös tiilityöläisten, rakennustyöläisten ja puutyöläisten ammattiosastot. Niissäkin harrastettiin muun muassa urheilua ja kulttuuriharrastuksia ”henkisten kilpailujen" muodossa. Jokelan Työväentalo on edelleen olemassa ja vilkkaassa käytössä. Joka-teatteri on vuosia esittänyt talon pihamaalla kesäteatteria.
Jokelan Nuorisoseuran toiminta oli muutaman reippaan vuoden jälkeen hiipunut ja se perustettiin uudelleen 1918. Nuorisoseuratalo valmistui Kolsan tiilitehtaan lahjoittamalle tontille heti seuraavana vuonna. Nuorisoseuran näyttämötoiminta oli korkeatasoista. Nuori Tarja-Tuulikki Tarsala otti nuorisoseuran esityksissä ensimmäiset askeleensa kohti ammattinäyttelijän uraa. Nuorisoseuratalo purettiin 1960-luvulla, mutta Seuratalontie on nimetty sen muistoksi.
Kolmas yhdistystalo oli Järjestötalo. Jokelan Järjestötaloyhdistys oli perustettu vuonna 1954. Sen perustajajärjestöt olivat Jokelan Demokraattiset Naiset ry., SKP:n Jokelan osasto ry, Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Jokelan osasto ry ja Jokelan Kisa ry. Myöhemmin jäseniä otettiin lisää.
Yhdistys osti peltiseppä Emil Lindelliltä vuonna 1958 talon Siljalantien varresta. Vuonna 1924 rakennetussa talossa oli toiminut Jokelan Maakauppa ja sen jälkeen kellarikerroksessa oli ollut Emil Lindellin ja sitten Alangon peltisepänverstas. Yläkerrassa oli asuntoja. Alakerta kunnostettiin järjestöjen kokousten ja juhlien pitopaikaksi. Varojen hankkimiseksi järjestettiin tanssia ja ohjelmallisia iltamia. Toiminta järjestötalossa hiipui, ja talo myytiin vuonna 2002 perheelle, joka kunnosti sen yksityiskodiksi.
Iltamiin, iltamiin!
Kaikissa yhdistystaloissa järjestettiin iltamia. Iltamat tarjosivat yleisölle mukavan vapaa-ajanviettomahdollisuuden ja niiden pääsylipputuotot olivat yhdistysten suurin tulolähde. Iltamissa piti olla sopivasti sivistävää ja sopivasti kevyttä ohjelmaa.
Iltamatoiminta antoi seurojen kuoroille, näytelmäkerhoille, laulajille ja lausujille paljon esiintymismahdollisuuksia ja järjestelyissä löytyi puuhaa myös ovimiehille, lipunmyyjille, puffetinpitäjille ja muille toimihenkilöille. Monille varsinaisena vetonaulana olivat kuitenkin iltamien lopussa olevat tunnin tai kaksi kestävät tanssit.
Ilmaisia ja maksullisia huveja!
Nuoret kokoontuivat iltaisin Jokelan asemalle "junia laskemaan" tai "junia päästämään". Asemalla seurusteltiin ja katseltiin samalla junasta tulijat ja junalla lähtijät.
Kaikenlainen urheilu oli suosittua. Urheiluseura Kiri sai Jokelan tiilitehtaalta 1920-luvulla oman urheilukentän, jossa pidettiin kyläkilpailuja.
Luistelu oli jo 1920–30-luvulla suosittu harrastus. Lampien jäälle sai luisteluradan helposti, ja intoa lisäsi se, että Jokelassa asui kaunoluistelun moninkertainen Suomen mestari Bertel Nikkanen. Joskus lammen jäällä kävi kuulemma harjoittelemassa myös pikaluistelija Clas Thunberg. Nikkasen vinkistä hän tiesi, että lammet jäätyivät nopeasti ja harjoittelukausi sai näin hyvin alkuun. Thunbergilla oli viisi olympiakultaa ja sen vuoksi häntä kutsuttiin "jääkenttien Paavo Nurmeksi".
Jonkin aikaa Pesulanlammella (nykyisessä Chmelewskin puistossa) oli myös aidattu, maksullinen luistelurata. Sitä pitivät tiilitehtailija Blennerin pojat ja siellä sai luistella äänilevyjen tahtiin.