Taistelukoulun alue

Koivikon huvila vuonna 1926. Kuva Tuusulan museo, Kuusjärven kokoelma

Taistelukoulun alue liittyy Tuusulan vahvoihin sotilasperinteisiin. Alueella toimi 1921–1944 suojeluskuntajärjestön Päällystökoulu, joka osti toimintaansa varten Koivikon huvilapalstan ja laajensi aluetta voimaperäisesti. Talvi- ja jatkosodan aikana alueella oli sotasairaala. Vuodesta 1949 lähtien Taistelukoulu on ollut puolustusvoimien käytössä. Nykyisin aluetta isännöin Puolustusvoimien palvelukeskus. 

Taistelukoulun alueen rakennukset edustavat hyvin eri vuosikymmenten julkisia rakennuksia. Maanpuolustukseen liittyvä käyttötarkoitus näkyy jykevässä ulkoasussa.

 

 

Lue lisää kohteesta

Koivikko - suurhuvilasta koulutuskeskukseksi

Koivikko oli alkuaan yksi Rantatien suurhuviloista. Sen rakennutti valtioneuvos Robert Åkerblom ostettuaan tontin vuonna 1879. Tamperelainen rautakauppiaan leski Bertha Sandberg osti Koivikon huvilapalstan vuonna 1897. Hän muutti kahden tyttärensä kanssa Koivikkoon, mutta myi sen eteenpäin jo vuonna 1900. Koivikon kolmas omistaja oli helsinkiläinen liikemies Felix Sandberg, jonka perheelle Koivikko oli loma-asunto kahdentoista vuoden ajan. Myös seuraava omistaja varatuomari Valter Parviainen käytti Koivikkoa kesäasuntonaan ja myi talon vuonna 1917 agronomi Uno Hernbergille. Koivikon isäntä Hernberg oli käynnistämässä heinäkuussa 1918 perustetun Tuusulan kunnallisen sähkölaitoksen toimintaa sen johtokunnan puheenjohtajana. Tarmokas mies kuoli 44-vuotiaana kesällä 1921 ja Koivikko tuli taas myyntiin. 

Suojeluskuntain Yliesikunta osti Koivikon syyskuussa 1921 ja ensimmäinen suojeluskuntakurssi Koivikossa alkoi jo joulukuussa 1921.

Kun suojeluskuntajärjestö osti Koivikon, laajennettiin nikkarityylistä huvilaa ja tontilla ollutta leipomorakennusta, että saatiin kurssitoiminnalle opetus- ja majoitustiloja. Koivikon huvilan ulkoasu on vuoden 1931 remontista. Silloin rakennusta korotettiin kerroksella majoitustilojen lisäämiseksi.

Alue käsitti laajimmillaan 88 hehtaaria

Keltaiseksi maalatut Hersala, Levälä ja Vihmala rakennettiin 1920-luvulla. Ne saivat nimensä päällystökoulun johtohahmojen mukaan. Tien varren voimistelu- ja urheilutalo Levälä valmistui 1926 ja oli ilmeisesti Suomen ensimmäinen sisäurheiluhalli. 

Uusi kolmikerroksinen kurssirakennus valmistui 1934, sen suunnitteli arkkitehti Martti Paalanen. Rakennus on pelkistettyä funkkista, jota pohjoispäädyn tornimainen uloke rikastaa. Myös kurssilaisten käyttöön tarkoitettu suuri rantasauna vuodelta1938 on funkkistyylinen. Koivikon alkuperäinen tontti oli vain 2,5 hehtaarin kokoinen, mutta vuoteen 1935 mennessä Päällystökoulun maa-alue oli laajentunut 88 hehtaarin suuruiseksi. Aluelle mahtuivat niin maastoharjoitukset, ampumarata ja hyppyrimäkin. 

Talvisodan aikana Päällystökoulun tiloissa toimi helmikuusta 1940 alkaen 3. sotasairaalan IV osasto aina syksyyn 1940 saakka. Jatkosodan vuosina alueella kurssitettiin maavoimien upseereita erilaisiin sodanajan tehtäviin. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin marraskuussa 1944 rauhansopimuksen velvoittamana. Vuosina 1945–1949 alueella toimi Suomen Punainen Ristin sotavammasairaala.  

Puolustusvoimain alainen Taistelukoulu aloitti toimintansa alueella marraskuussa 1949. Taistelukoulun aikana rakennettiin muun muassa uusi siipi kurssirakennukseen ja kaksi 8-huoneiston asuinrakennusta, jotka ovat 1970-luvun alkupuoliskolta.

Taistelukoulun alueelle on nykyisin Puolustusvoimien palvelukeskus, lue lisää kotisivulta puolustusvoimat.fi/tietoa-meista/palvelukeskus

Taistelukoulu kotina

Taistelukoulu on vuosikymmenien aikana ollut myös monen perheen kotipaikkana. Lapsia oli paljon ja yhteishenki hyvä. Taistelukoululla järjestettiin monenlaista toimintaa myös työntekijäperheiden lapsille. Oli muun muassa yhteisiä joulujuhlia ja hiihtokilpailuja.  

Kirjassa Taistelukoulu elää (2002, julk. Taistelukoulun perinneyhdistys) 1960–1970-luvun lapset muistelevat lapsuuttaan muun muassa näin:
"Elämä lapsen näkökulmasta Taistelukoululla 1960- ja 70-luvuilla muistuttaa kansallisromanttista Suomi-Filmien maalais- ja varuskuntakuvausten yhdistelmää. Tavanomaisesta varuskuntaelämästä oltiin aika kaukana. Muutamat varusmiehet ja kaikkien käyttämä sotilaskoti olivat ehkä ainoita varuskuntaelämästä muistuttavia asioita. Maalaiselämä sen sijaan ympäröi kaikkialla. - - -

Leikkipaikkoja alueella riitti. Luonnonläheisyys leimasi kaikkea. Parhaina paikkoina mieleen ovat jääneet järvi rantoineen, ympröivät suot ja metsät sekä erityisesti upseerikerho, jota kutsuttiin pelkästään Kerhoksi. Kerho oli lasten(kin) elämässä keskeinen paikka. Siellä järjestettiin syntymäpäiväkutsuja, uuden vuoden ja muiden merkkipäivien juhlia, siellä kokoontui epävirallinen Sudenpentukerho. Kerholla syötiin myös laskiaisrokka mäenlaskun jälkeen. Kaikki tapahtui emäntien suosiollisella avustuksella." MHnen

Monelle Taistelukoulussa kasvaneelle lapselle jäivät mieleen vanhempien järjestämät hiihtokilpailut ja koko työyhteisön yhteiset joulujuhlat. Siellä pienet lumihiutaleet ja piparkakut, jouluenkelit ja muut ohjelmansuorittajat esiintyivät ja lopun kruunasi joulupukin vierailu.

Joulujuhlien enkelikuoro 1960-luvulla

Rantatie 66, 04310 Tuusula, Suomi