Salmela ja Iloniemi – Kirkkotien suurhuvilat

Salmela eli Havulinna.

Salmela ja Iloniemi ovat Kirkkotien varrelle 1800-luvun loppupuolella syntyneitä suurhuviloita. Helsinki–Hämeenlinna -rautatien avaaminen vuonna 1862 avasi myös Tuusulanjärven ranta-alueet mahdollisiksi huvilarakentamisen alueiksi, kun junalla pääsi pääkaupugista maalle kohtuullisen vaivattomasti. Näin syntyi kysyntää etenkin Tuusulanjärven itärannalle, josta oli lyhyt matka rautatieasemille. Alueen maatilat myivät rantapalstoja, joiden merkitys maanviljelyksen kannalta oli usein toisarvoinen, ja varakkaat ostajat rakennuttivat niille komeita suurhuviloita. Kirkkotiellä tällaisia suurhuviloita olivat Salmela ja Iloniemi. Myös Gustavelundin kartano oli vuosina 1913–1916 moskovalaisten Sosloffien huvilana. 

Salmela ja Iloniemi ovat molemmat yksityiskoteja. 

Salmelan ja Iloniemen välissä oleva pieni Aattola (Kirkkotie 24) on rakennettu Iloniemen huvilapalstan puutarhurin asunnoksi. Se edustaa huvilakauden vaatimattomanpaa ja monin osin hävinnyttä rakennuskantaa, sillä suurhuviloiden talousrakennukset ja työntekijöiden asumuksia on nykyisin jäljellä melko vähän. 

Lue lisää kohteesta

Salmela

Salmela tunnetaan myös nimellä Havulinna, sillä se oli lähes koko 1900-luvun Havulinnan suvun omistuksessa. Salmelan rantapalsta myytiin Hyökkälän Klaavosta 1870-luvulla. Huvilan rakennutti merkittävän uran senaatin oikeusosaston virkamiehenä tehnyt Theodor Söderholm (vuodesta 1886 Cederholm). Vuosina 1896–1912 huvilan omisti arkkitehti E. A. Kranck, joka toimi yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehtina. Tuusulaan hän suunnitteli muun muassa ensimmäisen kunnantalon (1913), Paijalan vanhan kappelin ja Kellokosken sairaalan ensimmäiset sairaalarakennukset. Havulinnojen omistajakausi alkoi vuonna 1912. Juho Havulinna oli kehittämässä muun muassa kaupallisen alan opetusta Suomessa. Hänen poikansa Veijo Havulinna toimi Hoover-kodinkoneiden maahantuojana. 

Salmelan suuri huvilapalsta ulottui ennen Kirkkotieltä järven rantaan ja kiviaita erotti palstan maantiestä. Nykyisin huvilan puisto on omakotialueena. Komea vanha huvilarakennus pihapiireineen on hienosti remontoitu yhteistyössä museoviraston kanssa.  

Iloniemi


Iloniemen historia alkaa 1860-luvulta. Huvilan omistajiin kuului 1900-luvun alkuvuosina muun muassa Helsingin varuskunnan komendantti Bjelastotsky, joka sitten osti Anttilan kartanon. Vuosina 1907–1912 Iloniemen omistajana oli ruukinpatruuna ja Nokia-yhtiön perustaja Fredrik Idestam (1838–1916), joka Tuusulaan muuttaessaan oli jo siirtynyt eläkkeelle. Hänen intohimonsa oli puutarhanhoito ja siihen yli kahden hehtaarin kokoisella rantapalstalla oli hyvät mahdollisuudet. Puutarhurin asunnoksi aivan huvilapalstan reunaan rakennettiin pieni talo, jota kutsuttiin "vahtikopiksi" sijaintinsa vuoksi.

Vuonna 1918 Iloniemen omistajaksi tuli Sointeen perhe, ja suku asuikin kauniissa huvilassa 100 vuotta. Sakari Soinne tuli Tuusulan kanttoriksi vuonna 1887 ja avioitui seuraavana vuonna. Kasvava perhe asui alkuun seurakunnan työsuhdeasunnossa eli lukkarilassa kansakoulun ja nykyisen työläiskotimuseon takana. Sakari Sointeen puoliso Aina oli kotoisin Orimattilasta kuten J. H. Erkkokin ja siksi Erkkokin vieraili Sointeilla usein Tuusula-vuosinaan. Kanttori Sointeella oli moitteeton sävelkorva, ja siksi hänellä oli kunnia toimia myös säveltäjä Jean Sibeliuksen pianonvirittäjänä. Iloniemen aikaan Kanttorin ja hänen vaimonsa aikaan Iloniemessä asui tai vieraili myös runoilija Eino Leino. Runoilija Einari Vuorela oli naimisissa kanttorin tyttären, kirjailija Laura Sointeen kanssa. 

Iloniemi oli varhaisimmassa vaiheessa tyypillinen puinen huvilakauden edustaja torneineen ja kuisteineen. 1900-luvun remonteissa ja laajennuksissa se on saanut ilmeeseensä funktionalismia. Vuoden 1924 muutostyöt suunnitteli arkkitehti Väinö Vähäkallio (mm. Yrjönkadun uimahallin suunnittelija) ja 1952 muutostyöt taas Aarne Ervi, joka on tunnettu muun muassa Tapiolan puutarhakaupungin suunnittelijana. Ervin suunnittelemien muutostöiden lopputuloksena syntyi näyttävä edustuskoti puutavarayrityksen toimistusjohtaja Tapio Sointeen tarpeisiin. 

Vahtikopista tuli Aattola

Fredrik Idestaminen omistaja-aikana rakennetussa puutarhurin talossa - siinä vahtikopiksi kutsutussa pikkutalossa - asui ja piti valokuvaamoaan vuosina 1914–1920 valokuvaaja August Haikonen perheineen. Haikoset muuttivat sitten omaan taloonsa, joka valmistui tien vastakkaiselle puolelle vuonna 1920. Pieni kaunis talo on myöhemmin saanut nimekseennsä Aattola Sointeiden Aatto-pojan mukaan. Aatto Soinne (1889–1968) oli pappi, säveltäjä ja sanoittaja. Hän teki elämäntyönsä Kuopiossa, mutta vietti kesiään Aattolassa, jota oli 1920-luvulla korotettu ja samalla rakennettu järven puolelle komea terassi, jonka päälle tehtiin parveke.

Tuusulan kunta osti Aattolan vuonna 1969. Rakennuksessa oli alkuun sosiaalista asumista ja sitten se toimi eläkeläisten kokoontumistilana. Vuodesta 1991 lähtien talo on ollut tekstiilitaiteilija Inka Kivalon ateljeena.