Puuvaruskunta

Venäläiset sotilaat 1900-luvun alussa. Sotilaat ikuistivat itsensä I. Pesosen valokuvaamossa, joka oli nykyisen Suutarintien paikkeilla.
Venäläisen varuskunnan ensimmäinen rakennusvaihe alkoi 1850-luvulla. Ensin rakennettiin sotilassairaala ja sitten hirsirakenteisia kasarmeja nykyisen Hyrylän keskustan paikalle. Vanhan puuvaruskunnan rakennuksista on säilynyt vain Järvenpääntien itäpuolella oleva Rakennus 10. Se rakennettiin v. 1862 miehistökasarmiksi.

Lue lisää kohteesta

Aluksi oli sairaala ja varastoja

Jo vuoden 1850 paikkeilla oli Hyrylän mäntykankaille sijoitettu pieni venäläisen sotaväen leiri. Se sijaitsi lähellä nykyistä koulukeskusta ja Fallbackantien risteysaluetta. Krimin sota (1853–1856) teki Helsingin ja Pietarin puolustamisen ajankohtaiseksi ja viimeistään vuonna 1854 ryhdyttiin Hyrylään rakentamaan sotasairaalaa eli hospitaalia ja viljamakasiineja hieman pohjoisemmaksi. Paikaksi valittiin Saksan puustelliin kuuluva alue, jossa Helsingistä pohjoiseen vievä tie haarautui Hämeentieksi ja Heinolantieksi (myöhempi Lahdentie, Järvenpääntie).

Varsinainen varuskunta perustettiin 1863. Hyrylään sijoitettiin kaksi jalkaväkipataljoonaa. 1890-luvulla Hyrylän varuskunnasta kehittyi hevosvetoinen tykistövaruskunta. Varuskunnan ympärille kasvoi myös venäläinen kyläyhteisö, johon kuului muun muassa varuskunnalle palveluksia tuottavia käsityöläisiä ja kauppiaita. Myös moni armeijasta eläkkeelle jäävä upseeri asettui perheineen alueelle ja avioliittojenkin sitein paikkakunnalle sitouduttiin.  

Puukasarmit rakennettiin 1854–1885

Ensimmäisen rakennusvaiheen aikana rakennettiin kaikkiaan parikymmentä yksikerroksista asuin- ja huoltorakennusta. Pääosa kasarmirakennuksista ryhmiteltiin neliönmuotoon keskuskentän ympärille. Ne sijaitsivat suunnilleen nykyisen Tuusulan terveyskeskuksen paikalla. Tallit, kalustovajat ja huoltorakennukset sijaitsivat suunnilleen nykyisen Monion paikkeilla. 

Puurakennuskauden rakennuksista on jäljellä enää pitkä vaalea rakennus, jonka nimi on varuskunnan aikaisen numerojärjestelmän mukaan Rakennus 10. Se sijaitsee Järvenpääntien itäpuolella aivan tiessä kiinni. Se on rakennettu 1862.

Venäläinen varuskunta keskellä maalaispitäjää

Paikkakuntalaisten ja venäläisen varuskunnan väen välit olivat yleisesti ottaen hyvät. Varuskunnasta oli hyötyä seudun maanviljelijöille, sillä ainakin rakennustarvikkeita, heinää ja polttopuita ostettiin lähistöltä. Rakennustöissä käytettiin pääasiassa suomalaista työvoimaa, jota tuli pitkienkin matkojen päästä muun muassa Pohjanmaalta. 

Varuskunnan lääkärit hoitivat hätätilanteessa myös ympäristön ihmisiä. Kylän köyhät saivat varuskunnan leipomosta hyvää mustaa limppua ja joskus myös keittoa. Monet upseerit ja muut varuskunnan työntekijät perheineen viihtyivät alueella ja asettuivat seudulle eläkkeelle jäätyään.

Sovinnollisesta yhteiselosta kertonee myös se, että syksyllä 1886 varuskunta pyysi kunnalta lausuntoa saunan rakentamisesta. Saunaa suunniteltiin  "Koskensillan joen" varrelle, siis Tuusulanjoen rantaan, jotta sotilaat voisivat myös uida. Varuskunta olisi varmaan voinut rakentaa saunansa kunnan mielipidettä kyselemättä, olihan se tavallaan itsensä Venäjän keisarin edustaja maalaiskylässä. Vastauksessaan kunta muistutti terävästi, että saunaa ei saa rakentaa liian lähelle yleistä maantietä. Sotilaiden saunominen ja uiminen saattaisi silloin nimittäin "loukata matkustavaisia siveellisessä suhteessa". Saunan kivijalka on edelleen olemassa Jokipuistossa, eikä paikasta tosiaan näy Koskenmäentielle.

Suhteet kiristyivät vasta autonomian ajan lopussa eli sortovuosien aikaan. Tuusulalaisetkaan eivät voineet tyynesti suhtautua siihen, että venäläisten oikeuksia kasvatettiin Suomessa.

Keskusta-alue siirtyi kunnalle 1965

Kunta ja puolustusvoimat sopivat vuonna 1965 maanvaihdoista. Kasvava kunta sai tilaa kuntakeskuksen tarpeisiin. Keskuskentän ympärillä olleet puukasarmit purettiin ja tilalle rakennettiin seurakuntakeskus (1968) ja terveyskeskus (1970).  Esikunta pysyi vanhalla paikallaan vuoteen 1969, mutta remontin jälkeen tiilikasarmiin muutti kirjasto ja sosiaalitoimi.  Varuskunta siirtyi kokonaan Järvenpääntien itäpuolelle.

Mikä kauhea Oolannin sota?

Monet muistavat laulun Oolannin sodasta. Oolannin sota (1854–1855) toi Krimin sodan lähelle, kun Ranskan ja Englannin sotalaivat tulivat Suomen rannikoille ja pommittivat Ahvenanmaata ja rannikkoa. Pommituksissa haavoittuneita tuotiin Viaporista (Suomenlinnasta) Hyrylän hospitaaliin toipumaan, mutta moni haavoittunut kuoli vammoihinsa. Sen jälkeen, kun brittiläis-ranskalainen laivasto 28. ja 29.7.1855 oli pommittanut Viaporia, kaivettiin Tuusulan hiekkaan haudat ainakin 37 venäläiselle sotilaalle.

"Ja se Oolannin sota oli kauhia
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun kolmella sadalla laivalla
Seilas engelsmanni Suomemme rannoilla"