Ortodoksikirkko

Venäläisen varuskunnan kaunis punatiilinen ortodoksikirkko hallitsi Hyrylän maisemaa 1900-luvun alussa. Kirkon rakentaminen liittyi varuskunnan hengellisiin tarpeisiin, mutta taustalla oli myös aikakauden venäläistämispyrkimykset.

Kirkko palveli myös paikkakunnalle asettunutta venäläistä siviiliväestöä. Kirkon vihkiäisjuhlaan vuonna 1900 osallistui itse kenraalikuvernööri Bobrikoff.

Kirkon rakennusmestarina toimi Johan Paulus (venäläisissä asiakirjoissa Ivan Pauloff). Paulus työskenteli Hyrylässä koko tiilirakennuskauden ajan ja asui perheineen Hyrylän keskustassa. Osa perheestä jäi Suomeen myös Suomen itsenäistyttyä, mutta sotilasuralle lähteneen Pavel-pojan oli pakko lähteä armeijan mukana.

Venäläinen kirkko järjesti monenlaista seurakunnallista toimintaa. Kirkon kuorossa lauloivat sotilaiden lisäksi myös alueen ortodoksiperheiden jäsenet. Kun kirkkokuoro kuvattiin kirkon pääoven edessä, asettuivat ryhmäkuvaan ainakin kondiittori Jegorowin, kauppias Worobjevin ja rakennusmestari Pauluksen tyttäret. Kirkon vanhin eli starosta oli kylän keskellä kauppaa pitävä Pjotr Worobjev, joka oli lahjoittanut kirkkoon kauniin ikonostaasin.

Kirkko hiljeni kun venäläinen varuskunta lähti

Kun Suomi itsenäistyi, hiljeni ortodoksisen seurakunnan elämä. Kauppias Worobjev soitti kuitenkin vielä 1920-luuvn alussa kirkon kelloja venäläisen kalenterin mukaisina juhlapyhinä. Paikkakuntalaiset eivät siis aina tienneet, miksi kellot soivat ja joskus jopa ärsyyntyivät asiasta. Jotkut arvelivat soittoa kauppiaiden mainossäveleksi. Kellojensoitosta runoiltiin näin:

 ”Worobjeffi, Semenoffi, Lasaroffi, bombombom,
kilinkalin kauppiaat”

Seurakunnan pappina oli sen peruskiven muurauksesta lähtien ollut Arseni Razumov. Hän siirtyi vuonna 1922 Lappeenrantaan, missä ehti työskennellä vielä toiset 25 vuotta. Hyrylän ortodoksikirkon muuttamista luterilaiseksi varuskuntakirkoksi suunniteltiin, mutta suunnitelma jäi toteutumatta. Heti talvisodan jälkeen kupolit purettiin. Jatkosodan aikana kirkon tornin paikalla oli ilmavalvonnan tähystystorni.  Vuonna 1958 huonokuntoinen kirkko purettiin.

Vanha hautausmaa

Kirkon ympärillä oli aiemmin myös hautausmaa. Toinen ortodoksinen hautausmaa oli hiukan kauempana. Pieni hiljainen hautausmaa lepää omassa rauhassaan aidan sisällä varuskunnan entisen ampumaradan ja Tuusulan urheilukeskuksen välissä. Vanhoja hautakumpuja on paljon, mutta vain muutamilla on jäljellä kivi tai risti.

Ihanat asunnot harjulla 

Mäen päälle rakennettiin varuskunnan henkilökunnalle moderneja asuntoja 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Uudet kerrostalot merkitsivät isoa parannusta asuinoloihin. Aiemmin varuskunnan henkilökunta-asunnot olivat olleet venäläisten rakentamissa kasarmeissa, jotka olivat pieniä, kylmiä ja vailla mukavuuksia.  

Viisi uutta asuintaloa harjun laella edustivat kaikella tavalla aikakautensa ihanteita. Sijainti mäntyjä kasvavalla harjulla oli kaunis ja sen ajateltiin olevan myös ilmastoltaan terveellinen. Uusissa asunnoissa oli keskuslämmitys, juokseva vesi ja moderni keittiö. Ne olivat tervetulleita parannuksia asumistasoon. Sisävessa ja kylpyamme olivat jo lähes luxusta.

Rapatut tiilirakennukset edustavat hyvin aikakauden vähäeleistä mutta tasapainoista arkkitehtuuria. Ne on suunnitellut arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelä, joka suunnitteli samantyyppisiä asuinrakennuksia myös muihin varuskuntiin.