Etusivu » Tuusulanjärven kulttuurimaisema » Taistelukoulun alue

Taistelukoulun alue

Taistelukoulun alue liittyy Tuusulan vahvoihin sotilasperinteisiin. Alueella toimi 1921–1944 suojeluskuntajärjestön päällystökoulu. Jatko-sodan aikana alueella oli sotasairaala. Vuodesta 1949 lähtien Taistelukoulu on ollut puolustusvoimien käytössä.

Taistelukoulun alueen rakennukset edustavat hyvin eri vuosikymmenten julkisia rakennuksia. Maanpuolustukseen liittyvä käyttötarkoitus näkyy jykevässä ulkoasussa.

Koivikko oli alkuaan yksi Rantatien suurhuviloista. Sen rakennutti valtioneuvos Robert Åkerblom ostettuaan tontin vuonna 1879. Suojeluskuntajärjestö osti huvilan kauppiaan leski Bertha Sandbergilta. Huvilassa alkoi suojeluskuntain päällystökoulun toiminta.

Kun suojeluskuntajärjestö osti Koivikon, laajennettiin nikkarityylistä huvilaa ja tontilla ollutta leipomorakennusta, että saatiin kurssitoiminnalle opetus- ja majoitustiloja. Koivikon huvilan ulkoasu on vuoden 1931 remontista. Silloin rakennusta korotettiin kerroksella majoitustilojen lisäämiseksi.

Keltaiseksi maalatut Hersala, Levälä ja Vihmala rakennettiin 1920-luvulla. Ne saivat nimensä päällystökoulun johtohahmojen mukaan. Tien varren voimistelu- ja urheilutalo Levälä valmistui 1926 ja oli ilmeisesti Suomen ensimmäinen sisäurheiluhalli.

Funkkistyylinen kolmikerroksinen kurssirakennus valmistui 1934 ja rantasauna 1938. Kurssirakennuksen laajennus ja kaksi 8 huoneiston asuinrakennusta ovat 1970-luvun alkupuoliskolta.

Taistelukoulun perinnetilat ovat avoinna sopimuksen mukaan. Yläkerrassa esitellään Taistelukoulun alueen historiaa ja koulutustoimintaa. Pohjakerroksen näyttelytiloissa on kenraali Paavo Talvelaan ja muihin suvun sotamuistoihin liittyvää materiaalia maanviljelysneuvos Heikki Talvelan kokoelmista.
Lue lisää

Taistelukoulun alueelle on nykyisin sijoitettu osa maanpuolustuskorkeakoulun toiminnoista.

Maanpuolustuskorkeakoulun kotisivu

Taistelukoulu on vuosikymmenien aikana ollut myös monen perheen kotipaikkana. Lapsia oli paljon ja yhteishenki hyvä. Taistelukoululla järjestettiin monenlaista toimintaa myös työntekijäperheiden lapsille. Oli muun muassa yhteisiä joulujuhlia ja hiihtokilpailuja.

Kirjassa Taistelukoulu elää (2002, julk. Taistelukoulun perinneyhdistys) 1960–1970-luvun lapset muistelevat lapsuuttaan muun muassa näin:
"Elämä lapsen näkökulmasta Taistelukoululla 1960- ja 70-luvuilla muistuttaa kansallisromanttista Suomi-Filmien maalais- ja varusku Joulujuhlien enkelikuoro 1960-luvulla ntakuvausten yhdistelmää. Tavanomaisesta varuskuntaelämästä oltiin aika kaukana. Muutamat varusmiehet ja kaikkien käyttämä sotilaskoti olivat ehkä ainoita varuskuntaelämästä muistuttavia asioita. Maalaiselämä sen sijaan ympäröi kaikkialla. - - -

Leikkipaikkoja alueella riitti. Luonnonläheisyys leimasi kaikkea. Parhaina paikkoina mieleen ovat jääneet järvi rantoineen, ympröivät suot ja metsät sekä erityisesti upseerikerho, jota kutsuttiin pelkästään Kerhoksi. Kerho oli lasten(kin) elämässä keskeinen paikka. Siellä järjestettiin syntymäpäiväkutsuja, uuden vuoden ja muiden merkkipäivien juhlia, siellä kokoontui epävirallinen Sudenpentukerho. Kerholla syötiin myös laskiaisrokka mäenlaskun jälkeen. Kaikki tapahtui emäntien suosiollisella avustuksella." MHnen

Monelle Taistelukoulussa kasvaneelle lapselle jäivät mieleen vanhempien järjestämät hiihtokilpailut ja koko työyhteisön yhteiset joulujuhlat. Siellä pienet lumihiutaleet ja piparkakut, jouluenkelit ja muut ohjelmansuorittajat esiintyivät ja lopun kruunasi joulupukin vierailu.