Etusivu » Kellokosken patoaltaan ympäri » Kellokosken hautausmaa

Kellokosken hautausmaa

Tarkkaa tietoa hautausmaan alkuvaiheista ei ole. Kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin kuitenkin jo 1700-luvun lopulla, joten ehkäpä kirkonmäki oli aluksi hautapaikkana. Vaikka portista löytyy vuosiluku 1808, ei virallisia merkintöjä ruukin ylläpitämästä hautausmaasta ole kuin vasta 1800-luvun puolivälistä, jolloin haudankaivajan palkaksi sovittiin: "ruumiilta yhden markan hopiaa, kun omaan kirkkomaahan haudataan." Hautausmaalta löytyy niin kartanon omistaneita Björkenheimejä kuin ruukinpatruunoina toimineiden Carlanderien sukuhauta.

Sankarihauta-aluella on 21 kellokoskelaisen leposija. Kylän mieshukka ei ollut pahimmasta päästä, sillä monia tarvittiin sodankin aikana tehtaalla.

On erityisen sopivaa, että 101-vuotiaana vuonna 2003 kuollut viimeinen ruukinpatruuna Totti Carlander on saanut leposijansa tavallisten kellokoskelaisten, omien työntekijöidensä, vierestä, sillä tämä suhtautui näihin muutenkin kuin perheenjäseniin. Totin asenteen elämään yleisesti voi ehkä tiivistää seuraavaan: "Kaiken mitä omistamme, olemme saaneet lahjaksi, josta pitää olla nöyrästi kiitollinen."
Lue lisää

Haustausmaan portti on tehty vuonna 1951

Hautausmaan kiviaita valmistui v. 1932. Komean aidan seuraksi piti saada sopiva portti. Seurakuntatoimikunta päätti keväällä 1934 ”pyytää tehtaan insinööriltä, josko siellä olisi mahdollista valmistaa hautausmaalle rautainen portti”. Syksyllä 1951 insinööri Torsten Carlander kirjoitti syksyllä 1951 kirkkoherra S. V. Vaarantaukselle, ja muisteli kellonsoittaja Anders Johan Hakakorven (ent. Hagelin) välittäneen toimikunnan pyynnön portista. Hakakorpi kuoli jo seuraavana vuonna, ja Carlanderin mieltä oli usein painanut lunastamaton lupaus. Vihdoin hän kuitenkin ryhtyi toimeen, ja nopeasti syntyi idea portista, jossa oli Kellokosken nimeä kuvaava kello. Torsten Carlander suunnitteli portin ja Kellokosken tehtaan työntekijät toteuttivat sen. Oskari Lindgren teki takotyön ja Svante Saari hitsaukset. Anton Lindroos valmisti portista pienoismallin.

Kirkkoherra Vaarantaus ja insinööri Carlander olivat aikaisemmin keskustelleet hautausmaan iästä, ja Carlander muisteli Vaarantauksen pitäneen vuotta 1808 sopivana. Lokakuussa 1951 portti oli valmis siirrettäväksi paikoilleen ja sitä varten oli tehty tukevat sementtipylväät.