Kellokosken ruukki

Suomessa on ollut 82 rautaruukkia, joista Kellokosken ruukki on järjestyksessä 28:s. Kellokosken rälssitilan omistaja, sotakomissaari Lars Olof Nysten vuokrasi oikeudet kosken vesivoimaan Järvenpään kartanolta vuonna 1794 ja hankki kankirautavasaran ja luvan ruukin perustamiseen. Rakentaminen alkoi 1795, kun paikalta oli ensin purettu siinä sijainnut mylly. Nysten nimesi ruukin vaimonsa mukaan Marieforsiksi.

Kun Suomen sodasta 1808 selvittiin, Nysten muutti Ruotsiin ja ruukki vaihtoi omistajaa useamman kerran. Tulipalot ja veden vähyys joessa haittasivat kuitenkin jatkuvasti ruukin toimintaa. Silti sen tuotanto kasvoi varsinkin ruukin itsenäistyttyä erilliseksi osakeyhtiöksi helsinkiläisen kauppias Georg Franz Stockmannin johdolla 1865. Laajentamisesta aiheutuneet velat ja lamakausi johtivat silti vararikkoon ja pakkohuutokauppaan 1881.

Carlanderien aika 1896–1963

Ruukin nousukausi alkoi Carlanderien ostettua tehtaan 1896. He olivat harjoittaneet metallipajatoimintaa Björkbodassa ja hakeutuivat nyt lähemmäs markkinoita sekä liikenneyhteyksiä. Suuressa muutossa kesällä 1897 Kemiön saarelta muutettiin tehtaan koneet ja laitteet, varastot ja työntekijät perheineen. Kellokosken kylä sai muutossa 164 uutta ruotsinkielistä asukasta. Muutos elinoloissa ja kulttuurissa oli raju. Moni muuttikin pian takaisin, mutta pääosa jäi monipuolistaen Kellokosken asujaimistoa.

Tehdasalueella oli iso tulipalo vuonna 1898. Tämä nopeutti tuotannon nykyaikaistamista, sillä palaneiden tilalle rakennettiin aikaisempia isommat punatiiliset tehdasrakennukset Elia Heikelin suunnitelmien mukaan. Niiden kaakkoispäädyt olivat poikkeuksellisen koristeelliset ja näkyivät hyvin valtatielle korostaen tehtaan itsellisyyttä kartanosta. Tehdas kävi nyt yötä päivää kahdessa vuorossa paitsi lauantain klo 18:sta sunnuntain 18:an. Hinnastossa oli satoja nimikkeitä. Pelkästään portinlukkopainakkeita tehtiin 16:a eri mallia.

1930-luvulla rakennettiin funkkiksen hengessä

Vuoden 1934 sukupolvenvaihdoksessa Carl Fredrik ja John Nikolaus Carlanderin jälkeen astuivat johtoon edellisen pojat Nils-Erik ja Torsten. Alkoi voimakas uudistuskierros, jonka rakennukset noudattavat ajan hengessä funktionalistista tyyliä valkoisine rappauksineen. Koskenpuoleisen tehdashallin kattoa korotettiin jopa kahdeksaan metriin niin, että tehtaanjohtajan työhuoneen erkkeri-ikkunasta avautui suora näköyhteys tehdassaliin. Patruunan jatkuva läsnäolo tehdasalueella ilmeni mm. iskulauseina, joita hänellä oli tapana maalauttaa työtiloihin, kuten: "Laatutyötä tehden parempaan elintasoon" ja 1940-luvun pula-aikana: "Viimeisenä keinona – käytä järkeäsi".

Kellokosken tehdas tunnettiin laajalti. Sen eräs vahvuus oli kyky muuttaa tuotantoaan markkinoiden tarpeiden muuttuessa. Sodan aikana ruukissa tehtiin puolustusvoimien käyttöön lusikka-haarukoita, lämpöastioita ja kranaatinkuoria kuten myös kenttäkirveitä ja muita työkaluja. Kellokosken ruukin tuotteista tunnetuimpia ovat olleet maitotonkat, kirveet ja muut työkalut, paloruiskut sekä vuodesta 1953 alkaen alumiiniset Kelloveneet.

Fiskarsin aika 1963–1979

Yli 300-vuotias Fiskarsin ruukki osti Kellokosken tehtaat 1963, siirsi toimintoja muihin yksiköihinsä ja myi ylimääräiset maa-alueet sekä asuinkiinteistöt kunnalle. Kellokoskella tehtiin vielä mm. saranoita, tynnyreitä ja jätesäkkitelineitä. Muoviaikakausi teki tuloaan ja rautaruukin toiminta kuihtui pois 1979. Tätä nykyä ruukin tilat ovat pääasiassa erilaisten pienyritysten käytössä.