Etusivu » Kellokosken patoaltaan ympäri » Pato ja patoallas

Pato ja patoallas

Asettuessasi keskelle Kellokoskea seisot kosken ja padon päällä. Tältä paikalta avautuu näkymä koko vanhan kylän historiaan. Itäisellä rannalla mäen päällä on kartanon koristeellinen päärakennus, jonka ympärillä levittäytyvät sairaalan rakennukset. Alajuoksun puolella vanha ruukki punatiilisine ja valkoisine rakennuksineen. Joen toisella puolen nousee kirkko, jonka takana vanhat työläisten asunnot – ruukin kasarmit.

Kymmenen metrin korkeuteen nouseva historiallinen pato säännöstelee yhä paikkakunnan läpi virtaavan Keravanjoen vettä. Polkujen reunustama patoallas ulottuu kilometrien päähän yläjuoksulle ja on yhtä erottamaton osa Kellokoskea kuin pato itsessään on vanhaa ruukkia – näitä molempia voi ihailla padon yli kulkevan sillan päältä. Patoaltaan rantaa myötäilevät polut avaavat mahdollisuuden tutustua idylliseen maisemaan ja luontoon lähemmin. Aina Hyvinkäälle asti ulottuva Keravanjoki tarjoaa yläjuoksullaan monien koskien lisäksi kilometrien matkalla jylhiä kanjonimaisemia luonnonkauniiden maisemien keskellä.
Lue lisää

Koski on antanut voimaa

Keravanjoen veden energian hyödyntämiseksi rakennettiin Kellokosken ensimmäinen säännöstelypato 1700-luvun lopussa. Vuonna 1911 Palmberg Oy (nyk. Lemminkäinen) rakensi 9,55 metriä korkean padon, jota korotettiin metrillä nykyiseen tasoonsa vuonna 1940. Niittykulman sillalle noin neljän kilometrin päähän ulottuva patoallas on keskeinen miljöötekijä ja erottamaton osa ruukin historiaa. Pato on myös tärkeä joen ylityspaikka. Vesivoimaa käyttävä sähkölaitos (turbiinihalli 1933, jakelutorni 1935) on edelleen toiminnassa.

Patoaltaan säätelystä on käyty kädenvääntöä jo pitkään. Aiemmin patoluukkuja saatettiin säätää monta kertaa päivässä ja myös iltaisin, jos näytti olevan tulossa sadeilma. Itse ruukinpatruuna Totti Carlander seurasi veden korkeutta tarkasti. Jo vuonna 1930 avattiin alajuoksun uomaa tulvien purkamisen nopeuttamiseksi. Vuoden 1996 tulvan jälkeen veden korkeutta altaassa on pidetty normaalia alempana, mistä taas on seurannut rantojen kuivumista ylempänä. Eri vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi on tutkittu ja tulvavalleja rakennettu alajuoksulle.

Keravanjoki on Uudenmaan toiseksi pisin joki

Keravanjoki on Uudenmaan toiseksi pisin joki (65 km). Se alkaa Hyvinkään Ridasjärvestä 81,3 m merenpinnan yläpuolelta. Lännempänä virrannut Vantaanjoki vaihtoi noin vuoden 500 vaiheilla Silvolassa uomaansa maan kohoamisen seurauksena liittyen Keravanjokeen nykyisessä Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Keravanjoen tärkein luonnonnähtävyys on kanjonin Natura-alue, jonne pääsee Kellokoskelta vaikkapa melomalla. Keravanjoen latvoilla on runsas lehtokasvillisuus ja eläimistö, joukossa harvinaiset kuningaskalastaja ja saukko. Jokeen on istutettu mm. karppeja, toutainta sekä erilaisia lohikaloja ja täplärapuja.

Keravanjoessa on viisi patoa ja saman verran pohjapatoja. Siihen lasketaan kesäisin Päijänne-tunnelin vettä virtaaman lisäämiseksi. Joen tilaan vaikutti merkittävästi vesiklosettien tulo Kellokoskelle 1914 alkaen. Sairaalan jätevedenpuhdistamo valmistui 1962. Nykyaikainen vesi- ja viemäriverkosto Kellokoskelle tuli 1970-luvulla. Lopulliselta pilaantumiselta joen pelasti Keski-Uudenmaan kuntien yhteisen meriviemärin valmistuminen 1979.