Kellokosken hautausmaa

Kellokosken hautausmaan portti. Kuva Tuusulan museo 2013

Kellokosken hautausmaan kauniissa rautaportissa on vuosiluku 1808. Oma hautausmaa Kellokoskelle on kuitenkin varsin todennäköisesti syntynyt jo vuonna 1800, jolloin ruukinseurakunnan toiminta alkoi. Ruukinpatruuna Lars Olof Nystenin ajatuksissa oli varmaan alusta asti ollut ”täyden palvelun seurakunta”, sillä anomuksessaan tuomiokapitulille 1797 ruukinpatruuna Nysten esittää, että lähellä asuvat talonpojat voisivat käyttää Kellokosken kirkkoa ja pappia kirkossa käyntiin, ehtoolliseen, kastamiseen, vihkimiseen ja hautaamiseen kuten patruunan omakin väki. Jo ensimmäisenä toimintavuonna ruukinsaarnaaja siunasi haudan lepoon kolme vainajaa. 

Hautausmaa oli ruukin työväen ja kartanon alustalaisten käytössä. Kun kartanon maat jaettiin pientiloiksi, alettiin hautausmaasta käyttää nimeä Kellokosken Tehtaan ja Asutuskunnan yhteinen hautausmaa. Haudankaivakaksi tuli vuonna 1925 W. Merikallio, joka urakoi myös 18.1.1925 tarkastetun pienen kappelin. Vuonna 1932 valmistui hautausmaan kiviaita, johon kiinnitettiin 20 rautarengasta hevosten kiinnittämisä varten. 

Sankarihauta-aluella on 21 kellokoskelaisen leposija. Sankarihauta-alueella oli ensin yksinkertainen puuristi, mutta vuonna 1961 valmistui Kellokosken Tehtaalla tehty komea sankariristi. Se jouduttiin vuonna 1982 korvaamaan uudella ristillä. 

Kellokosken tehdas siirtyi vuonna 1963 Fiskars Oy:n omistukseen. Seuraavana vuonna Tuusulan seurakunta osti Fiskarsilta kirkon ja vanhan koulun tontteineen sekä tehtaalle kuuluneen osuuden hautausmaasta. Hautausmaan Kannatusyhdistys jatkoi kuitenkin edelleen toimintaansa ja sen hallinnassa oli asutuskunnalle kuulunut osa hautausmaasta. Hautausmaan Kannatusyhdistys luovutti oman osuutensa alueesta seurakunnalle vuonna 1969 ja vasta 1993 koko alue siirtyi seurakunnalle, kun aiemmin selvittämättä jäänyt alue liitettiin sekin seurakunnan omistukseen. 

Hautausmaalla on muun muassa kartanon omistaneen Björkenheimin perheen ja Kellokosken Tehtaan Carlanderien sukuhaudat. 

 

Lue lisää kohteesta

Haustausmaan portti on tehty vuonna 1951

Hautausmaan kiviaita valmistui vuonna 1932. Komean aidan seuraksi piti saada sopiva portti. Seurakuntatoimikunta päätti keväällä 1934 ”pyytää tehtaan insinööriltä, josko siellä olisi mahdollista valmistaa hautausmaalle rautainen portti”. Syksyllä 1951 insinööri Torsten Carlander kirjoitti syksyllä 1951 kirkkoherra S. V. Vaarantaukselle, ja muisteli kellonsoittaja Anders Johan Hakakorven (ent. Hagelin) välittäneen toimikunnan pyynnön portista. Hakakorpi kuoli jo seuraavana vuonna, ja Carlanderin mieltä oli usein painanut lunastamaton lupaus. Vihdoin hän kuitenkin ryhtyi toimeen, ja nopeasti syntyi idea portista, jossa oli Kellokosken nimeä kuvaava kello. Torsten Carlander suunnitteli portin ja Kellokosken tehtaan työntekijät toteuttivat sen. Oskari Lindgren teki takotyön ja Svante Saari hitsaukset. Anton Lindroos valmisti portista pienoismallin.

Kirkkoherra Vaarantaus ja insinööri Carlander olivat aikaisemmin keskustelleet hautausmaan iästä, ja Carlander muisteli Vaarantauksen pitäneen vuotta 1808 sopivana. Vuosiluku sopi varmaan myös Carlanderille, sillä se oli viimeinen Ruotsin vallan vuosi Suomessa. Lokakuussa 1951 portti oli valmis siirrettäväksi paikoilleen ja sitä varten oli tehty tukevat sementtipylväät. 

Omenalahdentie 23, 04500 Tuusula, Suomi