Annanpuisto ja rosarium

Veistos Anna Pakalénista Annanpuistossa. Kuva Tuusulan museo, Tarja Kärkkäinen 2023

Toimelan ympärillä oleva puisto kunnostettiin vuonna 1998 ja nimettiin Annanpuistoksi maineikkaan ylihoitaja Anna Pakalénin mukaan. Puiston keskellä on hänen kunniakseen tehty näköispatsas. Naisten ja varsinkin naishoitajien patsaat ovat harvinaisia, mutta "Paka" on omansa ansainnut potilaiden hyväksi tekemänsä pitkän ja uhrautuvan työn ansiosta. Sairaalan oloihin ja viihtyisyyteen suuria parannuksia tehneen Pakalénin patsas on kuin kotonaan ruusupuiston eli rosariumin keskellä. Tänne on istutettu laaja valikoima tuttuja ja eksoottisempiakin ruusulajikkeita.

Puiston takana sijaitsevalla Toimelan puurakennuksella on myös oma värikäs historiansa. 1800-luvun jälkipuoliskolla se palveli kartanoa meijerinä ja viime vuosisadalla sairaalaa niin osastona kuin museonakin. Pakalénin aikana siitä luotiin potilasvoimin viihtyisä ympäristö potilaille kauniine sisustuksineen. Ympärille rakennettiin puisto suihkulähteineen. Nykyisen puiston voi nähdäkin sekä jatkeena että muistona tälle arvokkaalle työlle.

Annanpuisto uudistui 2022

Annanpuistossa tehtiin perusparannus syksyllä 2022. Sen tavoitteena oli kunnostaa puisto vanhaan kulttuuriympäristöön sopivalla tavalla ja tuoda puistoon lisää oleskelumahdollisuuksia. Toteutuksen pohjana olivat asukkaiden kanssa yhdessä tehdyt suunnitelmat. Avajaisia vietettiin 27.10.2022 ja samalla julkistettiin  Annanpuiston läheisyydessä sijaitsevan kiertoliittymän Vetonaula-taideos.

Teoksen on toteuttanut kuvanveistäjä Samuli Alonen. Vetonaula-teos on noin 5,5 metrinen ja se on toteutettu säänkestävästä Corten-teräksestä. Teoksen aihe liittyy vahvasti ruukin menneisyyteen antaen arvoa paikkakunnan historialle. Osa teoksen kokonaisuutta ja tunnelmaa on valaistus. Teos näyttäytyy ohikulkijalle eri vuorokauden ja vuodenaikana eri tavalla.

Lue lisää kohteesta

Rosarium

Kellokosken ruusutarhan perusti Erkki Honkanen vuonna 1998 Annapuistoon ja sen rakensi arboretumyhdistys talkoilla. Vanhat puutarhakäytävät paljastettiin maakerrosten alta ja puisto suunniteltiin niiden mukaan. Monet yksityiset ja yhteisöt lahjoittivat puistoon ruusuja. Tarhassa oli 130 vanhanajan ruusulajiketta sekä myös uudempia jalosteita. Vanhoille lajeille ja lajikkeille on usein ominaista voimakas, hieno tuoksu sekä lyhyt mutta runsas kukinta. Yleisesti tunnettuja ovat mm. juhannusruusu, valamonruusu ja neidonruusu sekä apteekkarinruusu, jota on ilmeisesti viljelty Persiassa jo tuhansia vuosia.

Ruusutarhan keskellä on latvialaisen Oskars Mikansin 1998 veistämä sairaalan ylihoitaja Anna Pakalénin näköispatsas. Sen on laskettu olevan vasta kahdeksas naisen mukaan nimetty julkinen veistos Suomessa ja maailman toinen sairaanhoitajaa esittävä – ensimmäinen on Florence Nightingalen patsas Lontoossa. Tästä syystä Terveys- ja sosiaalan ammattijärjestö Tehy oli mukana veistoshankkeessa järjestämällä kansalaiskeräyksen, jolla veistos rahoitettiin. Rahaa tuli niin paljon, että ylijäämä voitiin käyttää ruusupuiston perustamiseen. Talkoilla rakennetun ja hoidettavan suihkukaivon nykyiset karhut on tehty paikalla olleen vanhan suihkulähteen karhujen mukaan pronssista. Sähkö tulee kunnalta, vettä on tuotu lisää joesta.

Annanpuistoon on 1996 alkaen istutettu alppiruusuja eli rhododendroneita useita eri lajikkeita.

Vuoden 2022 Annanpuiston uudistuksen yhteydessä alppi- ja ruusutarhaa kunnostettiin ja lisätiiin monimuotoisuutta. Puiston lajivalinnoissa huomioitiin sekä kukinta-ajat että pölyttäjien ilahduttaminen. 

Toimela

Kartanonisäntä Robert Björkenheim perusti Kellokoskelle meijerin vuonna 1860 alan uusimpien, holsteinilaisten oppien mukaisesti. Kaluston Björkenheim osti suoraan Lyypekistä 1200 markalla. Meijeri oli mitoitettu 200 lehmän tuotannon jalostamiseksi. Siihen aikaan ei tunnettu vielä separaattoria, joten rasva erotettiin maidosta suurissa kermomisaltaissa. Kerma jalostettiin edelleen voiksi kirnussa, joka sai voimansa suuresta hevoskierrosta. Tuotteet olivat korkealaatuisia: mm. Moskovan maatalousnäyttelyssä 1864 kaikki tarjolla ollut tavara myytiin heti ja tinkimättä. Kellokosken meijerillä toimi valtion tukema meijerikoulukin 1877–78 Björkenheimin ennenaikaiseen kuolemaan saakka.

Toimelassa on toiminut meijerin lisäksi mm. kauppa, parturi, kahvila, sairaalan osasto ja sairaalamuseo. Erityisesti ylihoitaja Pakalénin aikana meijeristä luotiin kotoisa ja viihtyisä ympäristö potilaille. Viipurin Papulan sairaalan asukit evakuoitiin Toimelaan, joka sai kutsumanimen Karjalaispaviljonki. Sisustukseen kuuluivat karjalaisaiheiset kattomaalaukset ja ryijyt. Ympärille rakennettiin puisto suihkulähteineen. Aktiivisen sairaalakäytön loputtua rakennus on vähitellen rapistunut.

Anna Pakalén

Anna Pakalén (1891–1974) eli Paka tuli Kellokoskelle ylihoitajaksi 1931 ja ryhtyi tarmokkaasti parantamaan sairaalan potilaiden kehnoja oloja. Heidän risaiset vaatteensa korvattiin uusilla, hygienian tasoa kohotettiin, hankittiin oikeat ruokailuvälineet, potilaat kutoivat kankaita, mattoja ja ryijyjä, tekivät huonekaluja ja taidemaalauksia. Pakalén myös irtisanoi koko aiemman hoitohenkilökunnan ja palkkasi uudet hoitajat, joilta vaati ammattitaitoa ja paneutumista potilaiden hyvinvointiin. Vaikutus ulottui potilaiden sidosryhmiin: Erään kerran Paka oli palauttamassa mielestään parantunutta potilasta kotiinsa, mutta sielläpä sanottiin ettei voida ottaa, kun sänky mahdu. Anna silloin otti tuvasta pois valtavan kaapin – jo alkoi sänky mahtua, ja piironki päätyi sitten puolestaan Toimelaan.

Sodan aikana Anna Pakalén käytännössä johti yli 1000 potilaan sairaalaa sekä lisäksi 27 vuodepaikan sotasairaalaa. Hänen elämäntehtävänään oli potilaiden hyvinvointi ja paraneminen, eikä hän olisi halunnut pitää edes lomaa työstään. Lomamatkoillaan Pakalén osti sairaalalle mm. tauluja ja potilaille lahjoja. Eläkkeelle Pakalén jäi 24 palvelusvuoden jälkeen vuonna 1955 perustettuaan sitä ennen nimeään kantavan rahaston, jonka varoilla sairaalaan hankittiin mm. ryijyjä ja tauluja.

Toimelantie 1, 04500 Tuusula, Suomi