VirtuaaliTuusula

Tuusulanjärvi

Tuusulanjärvi on kultakauden taiteilijayhteisön kautta valtakunnallisesti merkittävä, mutta keskiuusmaalaisille järvi on ennen kaikkea oma kotijärvi. Se tarjoaa kauniita maisemia ja erilaisia mahdollisuuksia virkistykseen. Tuusulanjärvi valittiin Uudenmaan maakuntajärveksi vuonna 2011.

Kesäisin järvellä uidaan, soudellaan ja kalastetaan tai vaan nautitaan mukavista näkymistä ranta-alueilla. Pyöräily järven ympäri on suosittu kuntoilu- ja maisemareitti. Erityisen suosittu järvi on aurinkoisina talvipäivinä, jolloin sadat hiihtäjät, kävelijät ja suotuisilla keleillä myös retkiluistelijat kansoittavat järven.

Tuusulanjärvi ei koskaan ole ollut kirkasvetinen, sillä se sijaitsee savikkomaiden keskellä. Järven vihertävän harmaat sävyt viehättivät Pekka Halosta, sillä hän kuvasi kotijärvensä maisemia ja sävyjä kolmenkymmenen vuoden ajan maalauksissaan.

Paljon tutkittu, onnistuneesti kunnostettu

Tuusulanjärvi on maan parhaiten tutkittuja järviä. Heikki Järnefelt, taidemaalari Eero Järnefeltin poika, Helsingin yliopiston professori ja Suomen limnologian (sisävesiopin) isä, aloitti uransa Tuusulanjärven tutkimuksella 1920-luvulla kodistaan Suvirannasta. Nykyään tutkimuksesta huolehtii Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä.

Tuusulanjärvi oli 1960–70-luvuilla pahoin saastunut. Järven kunto alkoi parantua, kun jätevedet ohjattiin Viikin puhdistamoon 1979, myös vuonna 1972 alkanut keinoilmastaminen on parantanut järven tilaa. Vuonna 1997 järven kunnostamiseksi nousi kansanliike Pro Tuusulanjärvi. Järven kunnostamiseen saatiin 20,1 miljoonaa markkaa valtion ja kuntien rahaa. Lue lisää tekstissä on tietoa kunnostustyöstä ja -menetelmistä

Kunnostustyö on tuottanut hyviä tuloksia. Esimerkiksi kesällä 2012 sinileväesiintymiä ei ollut lainkaan ja järvi oli uimakelpoinen koko kesän.
Lue lisää

Tuusulanjärven kunnostus
Teksti: Jaana Hietala, Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä KUVES

Tuusulanjärvi oli erittäin huonossa kunnossa 1960- ja 1970-luvuilla, sillä järvi oli rehevöitynyt pahasti ihmisen toiminnan seurauksena. Eniten kuormitusta aiheuttivat järveen lasketut jätevedet. Kun jätevesiviemäri Viikin puhdistamolle valmistui vuonna 1979, veden laatu lähti paranemaan nopeasti.

Asukkaat havahtuivat kotijärvensä suojeluun vuoden 1997 pahan sinileväkesän myötä. Tuolloin syntyi kansanliike, Pro Tuusulanjärvi, jonka aktiivisuuden ansiosta laajamittainen kunnostus alkoi vuonna 1998. Ulkoista kuormitusta on sen jälkeen vähennetty muun muassa rakentamalla kosteikkoja, vähentämällä lannoitteiden käyttöä maanviljelyssä ja tehostamalla taajama- ja liikenne-alueiden hulevesien käsittelyä. sisäistä kuormitusta on pienennetty esimerkiksi syvännealueen alusveden hapetuksella sekä hoitokalastuksella. Lisäksi umpeen kasvaneita ja liettyneitä alueita on kunnostettu ruoppaamalla ja niittämällä vesikasvillisuutta.

Päijänteestä on johdettu puhdasta lisävettä Päijänne-tunnelin kautta Rusutjärveen ja Tuusulanjärveen vuodesta 1992 lähtien 2-3 milj. m3 joka vuosi.

Kuormituksen vähentäminen

Tuusulanjärven kunnostuksen keskeisimpiä tavoitteita on valuma-alueen fosforikuormituksen vähentäminen. Tätä varten järveen laskevien purojen varsille on rakennettu kosteikkoja ja laskeutusaltaita. Kosteikot keräävät valumavesistä savea ja kiintoainesta, mikä vähentää peltojen ja asutusalueiden hulevesien aiheuttamaa ravinne-kuormitusta huomattavasti. lisäksi kosteikot luovat luonnossa liikkujille uusia monimuotoisia vesimaisemia sekä tarjoavat linnuille levähdys- ja pesimäpaikkoja.

Noin puolet Tuusulanjärven ulkoisesta kuormituksesta on peräisin maanviljelystä. Viljelijät ovat lähteneet mukaan vesiensuojelutyöhön muun muassa vähentämällä lannoitteiden määrää ja monet ovat lisäksi siirtyneet suorakylvöön ja kevytmuokkaukseen ja perustaneet suojavyöhykkeitä purojen varsille. Kunnostushankkeessa viljelijöille tarjotaan maksutonta peltojen ravinnetaselaskentaa. ravinnetase osoittaa kuinka tehokkaasti lannoitteet käytetään hyväksi eri peltolohkoilla. Viljelijä voi käyttää tuloksia hyväksi viljelysuunnittelussa. Kun lannoitteita ei käytetä liikaa, ravinteiden huuhtoutumisen riski pienenee ja viljelyn kannattavuus paranee. järven läheisyydessä toimiville tiloille on myös laadittu ympäristönsuojelusuunnitelma. Viljelijöiden odotetaan tulevaisuudessa suosivan peltojen ympärivuotista kasvipeitteisyyttä lisääviä viljelytapoja.

Ravintoketjun kunnostus

Rehevöityneelle järvelle tunnusomaista on särkikalakannan kasvu, mikä lisää järven sisäistä fosforikuormitusta. Tuusulan-järvessä kantaa on pienennetty hoitokalastuksella. Syksyisin järvestä pyydetään 20 - 50 tonnia särkikalaa, jota alueen asukkaat hakevat runsaasti myös ruokakalaksi. Suurin osa kalasta käytetään luomulannoitteeksi kompostoimalla hevosenlannan ja vesikasvien kanssa. Järveen on istutettu myös petokalaa, kuten ankeriaita ja haukia.

Hapettaminen

Hapettaminen estää hapen loppumisen alusvedestä ja pohjasedimentissä olevan fosforin liukenemisen veteen. Hapetus toteutetaan tehokkailla pumpuilla, jotka kierrättävät happipitoista vettä järven pinnasta pohjalle.

Tulevaisuus

Tuusulanjärven kunto toimenpiteiden myötä veden laatu on parantunut huomattavasti ja sinileväkukinnat vähentyneet. Joinakin kesinä sinilevää ei ole havaittu lainkaan, ja esimerkiksi vuonna 2012 järvi pysyi uimakelpoisena koko kesän ajan. Vaikka tulokset ovat olleet varsin hyviä, tekemistä riittää tuleville vuosillekin. Ulkoista kuormitusta pyritään edelleen vähentämään muun muassa tehostamalla hule- ja valumavesien käsittelyä. Työt jatkuvat ainakin vuoteen 2021, jolloin Tuusulanjärven ekologisen tilan on määrä olla hyvällä tasolla. Mahdollisena uhkana kunnostustöiden onnistumiselle nähdään ilmaston-muutos, sillä sateet ja leudot talvet lisäävät eroosiota ja ravin-teiden huuhtoutumista vesiin.

Rantamo-Seittelin kosteikko

Rantamo-Seitteli on Suomen suurin vesiensuojelukosteikko. Kosteikko sijaitsee Tuusulanjärven länsirannalla ja on kooltaan yhteensä 28 hehtaaria.

Rantamo-Seittelin kosteikko muodostuu kahdesta osasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kanavalla. Ensimmäisenä valmistui Tuusulanjärven länsirannalla sijaitseva Rantamon kosteikko (8,4 ha) vuonna 2001. Kosteikko rakennettiin tulvaherkälle peltoalueelle Sarsalanojan varrelle. Sarsalanoja on suurin Tuusulanjärveen laskeva oja, ja sen vesi on hyvin ravinnepitoista. Ojaan tulee runsaasti kuormitusta lähinnä voimakkaasti viljellyiltä peltoalueilta ja haja-asutuksesta.

Rantamon ja Seittelin kosteikkoaltaat pidättävät noin neljänneksen Sarsalanojan valuma-alueelta järveen tulevasta ravinnekuormasta. Vesiensuojelun lisäksi kosteikot lisäävät luonnon monimuotoisuutta, elävöittävät maisemaa sekä tarjoavat linnuille suojaa ja pesimäpaikkoja

Lisätietoja: www.tuusulanjarvi.org/
Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!