VirtuaaliTuusula

Ruukin kasarmit ja puisto

Ruukin työväen asunnot luovat viihtyisän ja maanläheisen miljöön Keravanjoen länsipuoliselle alueelle. Kookkaimmat kaksikerroksiset rakennukset, Suurtalo ja Pientalo, rakennettiin Carlanderien tuodessa vanhat työntekijänsä perheineen mukanaan paikkakunnalle Björkbodan tehtaalta Kemiöstä 1800-luvun lopussa.

1900-luvun alkupuolella tehtaan taloissa asui lähes 100 perhettä ja paikkakunnalla tarvittiin useampia kauppojakin. Nykyisen ravintola Ruukin paikalla oli ”Tehtaan kauppa”. Koulutien ja Omenalahdentien risteyksessä sijainneesta Angelinin kaupasta kävivät lapset sunnuntaisin ostamassa siirappinekkuja. Osuuskauppa Perhelä palveli Vanhan valtatien varrella.

Paloaseman vierellä sijaitsi parikymmentä sikolättiä, joita tehtaalaiset saivat vuokrata kotieläimilleen oman "sikaboksin". Tehtaalaisten yleisin ruoka oli silakkalaatikko, perunaa ja läskisoosia kului myös paljon. Omalla ryytimaalla kasvatettiin perunaa ja juurikkaita, ja tietenkin myös sikuria kahvin jatkeeksi ja kessua. Yleiseen elintasoon verrattuna työläiset elivät suhteellisen hyvin.

Palkkapäivinä eli joka toinen viikko järjestettiin rakennusten väliin jäävällä torilla markkinat, jotka toivat väriä paikalliseen elämään. Nykyään alue on puistona, josta löytyy myös Torsten Carlanderin pieni rintakuva. Kuvanveistäjä Eila Hiltunen suunnitteli jalustaan viulun ja jakoavaimen kertomaan Totin monipuolisuudesta. Ruukin johtamisen ja intohimoisen musiikkiharrastuksen lisäksi hän oli maamme tuotteliaimpia kaitafilmaajia ja kehitti mehiläistenhoitoa. Erikoista oli, että patsaan malli oli itse paikalla patsaan valmistuessa vuonna 2000, ja eli vielä monia vuosia, aina 101-vuotiaaksi asti.

Kun Björkbodan työläiset saapuivat Kellokoskelle, oli monien pettymys suuri. Kemiössä oli ollut järviä, lehtometsiä ja merta – täällä talot sijaitsivat avoimella ja tuulisella savitasangolla! Avoimet ja välittömät – ehkä kevytmielisetkin – tulokkaat olivat täydellinen vastakohta juroille, sulkeutuneille ja vakavamielisille paikkakuntalaisille. Muualta tulleita vaivasi koti-ikävä ja siksi myös viina maistui.

Jos haluat tulla oikein onnettomaksi, aloita silloin olemalla tyytymätön. – Totti Carlander
Lue lisää

Työväen asunintalojaTyöntekijöiden asuinalue on oleellinen osa Kellokosken ruukkimiljöötä. Asunnot rakennettiin kosken länsipuoleiselle alueelle, sen jälkeen kun kartanon ja ruukin omistus eriytyi 1860-luvulla ja tehtaan työntekijämäärä kasvoi. Asuinrakennuksista vanhin on kahdeksan perheen Keskitalo. Se on tehty vanhalle rungolle, joka saattaa olla peräisin jo 1800-luvun alkupuoliskolta. Kaksikerroksiset Suurtalo (Antipohvi) ja Pientalo (Pikkupohvi) ovat vuodelta 1897. Ne rakennettiin ruukin uusien omistajien mukana Björkbodasta muuttaneiden työntekijöiden majoittamiseksi. Suurtalossa asui 22 perhettä ja Pientalossa 12 perhettä. Työväenkasarmeista nuorin on 1908 valmistunut 15 perheen Uusitalo. Sekä Keskitalo että Uusitalo paloivat osittain 1926 ja rakennettiin uudestaan.

Kirkkopuiston pohjoislaidalle jäävät Kirkkotalo ja Kaivotalo olivat alunperin 1800-luvun lopulta, ehkä vuoden 1870 paikkeilta. Nykyiset talot on rakennettu 1990-luvulla alkuperäisen mukaisiksi. Pohjoisimpana sijaitsee tehtaan peltisepille vuonna 1901 rakennettu kaksikerroksinen Rauhavilla, jossa oli aikoinaan 12 asuntoa. Sijainti hieman kauempana muista työväenkasarmeista sekä hieno nimi kertovat peltiseppien arvostuksesta tehtaan hierarkiassa. Kutsumanimi "Peltopytinki" taas kertoo, että naapurien mielestä talo oli kaukana ihmisten ilmoilta. Rakennus on kunnostettu kahden perheen kodiksi museoviraston ohjeiden mukaisesti.

Suurimmassa osassa asunnoista oli yksi huone ja keittiö, mutta myös yhden huoneen asuntoja oli. Näissä niin sanotuissa "hellahuoneissa" asuivat pienet asuntokunnat, esimerkiksi lesket ja nuoret parit. Lämmönlähteenä tehtaan asunnoissa olivat hellat ja uunit. Jokaiseen asuntoon kuului oma puuliiteri, ulkovessa oli tavallisesti kahden perheen yhteinen. Sähkö taloihin saatiin 1921, mutta valot sammutettiin pääkatkaisijasta klo 22 illalla. Kellokosken tehtaalaisten elintaso oli hyvä verrattuna sen ajan maa- ja metsätalouden työntekijöihin elintasoon. "Ruukkilaiset söivät sunnuntaisin väskynäsoppaa", kuten eräs renki kateellisena sanoi.

Toisen maailmansodan ainoassa Kellokosken pommituksessa talot säästyivät onnekkaasti. Venäläinen kone eksyi tehtaan ylle 11.8.1942 kello 00.30, tulitti konttoria konekiväärillä ja pudotti kaksi pommia, mutta ne menivät talojen taakse perunapellolle. Kirkkotalon ikkunoita rikkoontui mutta muilta vahingoilta vältyttiin. Rakennukset on kunnostettu asuinkäyttöön, ja ne ovat suojelukohteita.

Torista puistoksi

Kirkkopuiston paikalla oli ennen sotia vilkas tori. Sotien aikaan aukio palveli halko- ja turvevarastona, ja niiden jälkeen pallokenttänä. Vuonna 1950  Helsingin kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin suunnitteli paikalle laajuudeltaan 12 240 m2:n puiston, jonka rakensi tehtaan puutarhuri Martti Lehto. Suihkulähdekin puistossa oli alun perin.

Vuonna 1980 Kellokosken Maatalousnaiset teki aloitteen jo rappeutuneen puiston kunnostamisesta. Nykyisessä Kirkkopuistossa kasvaa mm. lehtikuusi, lehmus, jalava, poppeli, pähkinäpensas ja riippapihlaja. Puiston keskelle on pystytetty kuvanveistäjä Eila Hiltusen tekemä ruukin viimeisen patruunan Torsten Carlanderin veistos. Patsas paljastettiin vuonna 2000, ja 98-vuotias Totti oli itse mukana tilaisuudessa kunniavieraana. Alunperin veistoksen jalustaan oli kiinnitetty viulu ja jakoavain kertomaan Totin kiinnostuksesta musiikkiin ja hänen elämäntyöstään. Puiston lounaiskulmassa on edelleen yleinen kaivo. 1900-luvun alussa rakennettu entinen ruukin kauppa toimii ravintolana.

Torsten Carlander (1902–2003)

Torsten Carlander tehtaan konttorissa 1930-luvullaRuukinpatruuna, kamarineuvos Bengt Torsten Carlander-Reuterfelt syntyi 14.3.1902 Helsingissä. Hänen molempien vanhempiensa suvut ovat lähtöisin Göteborgin seudulta. Kuningatar Kristiina aateloi luutnantti Erik Janssonin 1647 ja antoi tälle nimeksi Reuterfelt. Suku mainitaan yhtenä Pohjolan vanhimmista. Suomeen Carlanderit tulivat 1880-luvulla toimien ensin vakuutusalalla, kunnes Totin isä 1887 vuokrasi Björkbodan ruukin.

Torsten Carlanderia kiinnosti tekniikka ja musiikki. Konserteissa hän kävi äitinsä kanssa. Ensimmäisen polttomoottorinsa Totti rakensi 15-vuotiaana, se antoi puoli hevosvoimaa. Samana vuonna hän soitti pianoa julkisesti ensimmäistä kertaa Helsingin Musiikki-instituutissa, joka tunnetaan nykyään nimellä Sibelius-Akatemia. Suojeluskuntapoikaa pyydettiin tietysti mukaan kansalaissotaankin, mutta isä kielsi lähtemästä. Pianonsoiton parissa Totti tapasi ensimmäisen puolisonsa Margit Ringvallin, ja he menivät naimisiin 1925. Kellokoskelle Patruunanpuistoon perhe muutti kesällä 1927. Toisen avioliittonsa Totti solmi vuonna 1949 Ann-Marie Lindholmin kanssa.

Sähköinsinööriksi valmistunut Torsten Carlander tuli töihin Kellokosken tehtaalle 1927. Kolme vuotta myöhemmin, vain 28-vuotiaana, hänestä tuli ruukin isännöitsijä. Tultuaan nimitetyksi myös tekniseksi johtajaksi 1934 hän aloitti heti mittavat uudistukset niin tekniikassa, tuotannossa kuin rakentamisessakin.

Teollisuusmies vaali järjestystä ja kauneutta

Uudisrakennukset olivat valkoisia ja valkoiseksi maalattiin myös vanhojen punatiilirakennusten ulkoseiniä sekä kaikki mahdolliset sisätilat, koneet ja laitteet. Tehtaan navetan ja tallin sisäseiniin maalattiin vehreitä maisemia ja siellä soi hillitty musiikki. Totti Carlander uskoi, että näin lehmät viihtyvät ja lypsävät paremmin. Huolenpito ulottui myös henkilökuntaan alkaen edistyksellisestä työterveyshuollosta. Totti tuki kyläläisten kulttuuriharrastuksia mm. järjestämällä viulunsoiton opetusta ja esittämällä Juhlatalolla laatuelokuvia täysille saleille. Hän viritti uudelleen kirjaston toiminnan ja lahjoitti VPK:n poikaosastolaisille omenapuiden taimia, jotka nämä istuttivat nimikkopuiksi tehtaan asuntojen tuntumaan.

Tehtaan patruunan harrastusten kirjo oli hämmästyttävän laaja ulottuen mehiläisten hoidosta kamarimusiikkiin. Kaikkeen hän suhtautui hyvin perusteellisesti, kehitti itseään ja kutakin alaa, josta sattui kiinnostumaan. Hän tuli laajalti tunnetuksi kaitafilmaajana, jonka matkakuvaukset Eurooopasta 1940–50-luvuilla olivat sittemmin suosittuja jopa televisiossa. Ainutlaatuinen on hänen dokumenttinsa Eila Hiltusen veistämän Sibelius-monumentin paljastustilaisuudesta Helsingissä 1967. Torstenilla oli valtaisa arkisto omia päiväkirjoja, kirjeitä, nuotteja mukaanlukien hänen oma sävellyksensä jne.

Torsten Carlanderin mukaan pitkän iän salaisuus kätkeytyy kolmeen sanaan: 1. toimintaa, 2. toimintaa, 3. toimintaa. Pitäjänneuvos Antti Vainion ehdotuksesta istutettiin ruukinpatruunan 95-vuotisjuhlavuonna 1997 kirkonmäelle Totin tammi.

Ruukinpolku 1, 04500 Tuusula, Suomi
Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!