VirtuaaliTuusula

Lumiukko - Juhlakalu nro 3/12

tekijät: traditionaalinen
esine- ja teostyyppi: lumiukko
materiaalit: lumi, oksat, havut, tuohi, risuharja ym.
tekniikka: leikki, suojalumen rullaaminen ja muotoilu, karrikointi
kuvaus: kolmen pallon lumiukko, kasvonpiirteet luonnonmateriaaleista, käsinä kaksi oksaa, joista toisessa risuharja. Tutkijat ovat olettaneet ukossa muistumia keskiaikaisten kirkonmenojen pyhimyspatsaista tai kaapuun sonnustautuneesta munkki-hahmosta. Varustukseen usein kuuluvat silinteri ja harja/keppi taas on yhdistetty puukaupunkiajan nokikolarin virka-asuun tai porvarisherran karrikointiin. Perusolemukseltaan ukko ja leikki on ajaton. Porkkananenästä ks. kolumni.
paikat: kotiseutumuseo Klaavola, bongattu kaikkialta Tuusulasta

Lumiukko on historiaa

Kolumni Keski-Uusimaassa sunnuntaina 16.3.2017

Uusin juttu kulttuuriperintöalalla on immateriaalinen kulttuuriperintö. Sillä tarkoitetaan tapoja ja ilmiöitä joita ei voi museoida tai arkistoida, mutta jotka kuitenkin ovat perinteen ja identiteetin kannalta tärkeitä. Sananmukaisesti immateriaalinen tarkoittaa aineetonta.

Keski-Uudenmaan museokolumnistien kolmas juhlakalu 100-vuotiaalle Suomelle on immateriaalisen ja materiaalisen rajoilla häilyvä lumiukko.

Helmikuun pyryjen jälkeen pyöräytin Klaavolan talomuseon pihaan lumiukon, sellaisen leveästi hymyilevän kolmen pallon klassikon. Se pönötti ohikulkijoiden ilona miltei kuukauden, kunnes suli lätäköksi maaliskuun auringossa.

Koululaisten parissa 1920-luvulla järjestetyn leikkiperinnekeruun mukaan lumiukko oli aikansa ehdottomasti suosituimpia talvileikkejä; ukon historiasta vastaajat arvioivat, että niitä on tehty aina. Leikki onkin luonteeltaan ajaton, ehkä jopa kivikautinen. Arkeologiset todisteet vain ovat sulaneet.

Porkkananenä sen sijaan näyttää vakiintuneen ukon kasvoille vasta 1900-luvun jälkipuolella. Värikäs nenä on todennäköisesti perua jonkun kekseliään joulukorttitaiteilijan oivalluksesta. Pihaleikkeihin se omaksuttiin vasta niukkuuden helpottaessa ja ruokaan liittyvien moraalisääntöjen höllentyessä.

Vanhassa matkailujulisteessa lumiukko toivottaa turistit tervetulleiksi Suomeen. Se on pohjoisuutemme symboli. Olemme pohjoinen kansa, kotonamme talven keskellä. Sankarimme Lemminkäisestä Kekkoseen ja Siiri ”Äitee” Rantasesta Kiira Korpeen liikkuvat suksilla ja luistimilla. Me vedämme yhtäsuuruusmerkit pohjoisuuden, lumen ja Suomen lipun valkoisen välille.

Pohjoinen identiteetti voi vielä tänään tuntua lujalta, mutta tosiasiassa se on haurastumaan päin. Ennusteiden mukaan talven lumiraja siirtyy vuoteen 2100 mennessä vähintään Rovaniemen tasalle. Viekö ilmastonmuutos luonnonvaraisen lumiukon ulottuviltamme? Se olisi surullista!

Maaliskuussa 2017 Tuusulan museo ehdotti suojalumen leikkejä kansallisen elävän perinnön luetteloon. Luettelon pohjalta valitaan Suomen ehdokas Unescon aineettoman maailmanperinnön suojelukohteeksi.

― Harri Nyman

Lisätietoja: www.tuusula.fi/klaavola
Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!