VirtuaaliTuusula

Tuusulan kirkko (Kirkkotie)

Tuusulan pappila

Pappiloiden asema maaseutupitäjien kulttuuri- ja rakennushistoriassa on monin tavoin keskeinen. Papisto oli maaseudun sivistyneistön merkittävä kerros ja sen käsissä oli kirkollisten asioiden lisäksi monien maallisten kysymysten hoito.

Tuusulassa kirkkoherra sai virkatalon asiaankuuluvine maineen pian seurakunnan perustamisen jälkeen 1640-luvulla. Isonvihan aikana tuhoutuneet rakennukset korvattiin uusilla 1720-1730-lukujen kuluessa. Pappilan rakennusten toistuva uusiminen ja ylläpito oli tietysti tuusulalaisille ylimääräinen rasitus. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1829. 1900-luvun puolivälin jälkeen kirkkoherrat Suomessa alkoivat pikku hiljaa siirtyä omistusasuntoihin tai pienempiin vuokra-asuntoihin. Nykyisin Tuusulan pappila on asuntona ja kiinteistötoimen toimistona.

Tuusulan seurakunnan ja kirkon synty

Tuusulan kylät kuuluivat 1600-luvun alkupuolelle asti lähinnä Sipoon seurakuntaan. Pitkä (15 km) ja vaivalloinen kirkkomatka sekä riitely Sipoon ruotsinkielisen kirkkoherran kanssa siitä, että suomenkielisiä jumalanpalveluksia ei kunnolla pidetty, johti siihen, että kiukustuneet tuusulalaiset rakensivat omin luvin ensimmäisen puisen kirkon 1643 nykyisen sankarihautausmaan alueelle. Syntyneessä kiistassa tuusulalaisia tuki 30-vuotisessa sodassa kunnostautunut ja aatelisarvon saanut ratsumestari, Vanhankylän kartanon herra Nils Larsson Stålhana. Lopulta piispa Rothovius hyväksyi esityksen Tuusulan kappeliseurakunnan perustamisesta 22.7.1643. Tätä päivää pidetään Tuusulan kunnan ja seurakunnan perustamispäivänä. Itsenäisen seurakunnan aseman ja oman kirkkoherran Tuusula sai vuonna 1645.

Pitäjänmakasiinit ja hautausmaa

Kirkon kiviaidan vieressä seisovat pitäjänmakasiinit. Vanhempi niistä on valmistunut 1799 ja uudempi 1800-luvun puolivälissä. Niistä lainattiin aikoinaan viljaa korkoa vastaan. Lainattava vilja koottiin tilallisilta näiden veroluvun mukaisessa suhteessa. Tilallisilta jouduttiin toistuvasti kovistelemaan vaadittua viljaa ja lainajyvästön hallinto aiheutti ristiriitaisuuksia talonpoikien ja säätyläisten väleihin.

Tuusulan hautausmaa eli kirkkopuisto on ollut käytössä 1600-luvulta lähtien. Kun Paijalan hautausmaa valmistui 1896, on kirkkopuistoon saatu haudata vain erikoisluvalla. Tänne on haudattu noin 2000 vainajaa, mutta hautamuistomerkkejä on jäljellä noin 180, suurin osa niistä on 1800-luvulta.

Monet Rantatiellä asuneet taitelijat mm. kansalliskirjailija Aleksis Kivi sekä taiteilija Pekka Halonen, on haudattu Kirkkopuistoon. Taiteilijahautojen vuoksi hautausmaa on suojeltu kulttuurimuistomerkki. Mannerheim ristin kaksinkertainen ritari Ilmari Juutilainen on saanut myös viimeisen leposijan kirkkopuistossa.

Tuusulan kirkko

Tuusulan kirkko on vihitty käyttöön 1734, joskin sen rakentaminen jatkui vielä pitkään tämän jälkeen. Kirkon rakennustöitä johti nahkelalainen talonpoika Erik Hannula (Aleksis Kiven äidin isoisän isä), joka todennäköisesti myös suunnitteli kirkon. Jokainen talo velvoitettiin luovuttamaan rakennustarpeita ja työvoimaa, mikä johti moniin kiistoihin.

Tuusulan kirkko on vanhimpia säilyneitä ristikirkkoja Suomessa. Sitä on kunnostettu ja uusittu niin sisä- kuin ulkopuoleltakin vuosien aikana. Viimeisimmässä kunnostuksessa vuosina 1982–84 kirkko maalattiin Pekka Halosen vuonna 1927 suunnittelemilla väreillä ja paanukatto uusittiin perinteisin menetelmin.

Kirkon alttaritaulu on tilattu v. 1854 Johan H. Asplundilta, joka lupasi maalata sen halvalla. Tarina kertoo, että Pekka Halonen olisi tarjonnut seurakunnalle 1920-luvulla alttaritaulua, jonka aiheena oli kuninkaiden kumarrus. Maalaus jäi luonnokseksi, koska seurakunta hylkäsi tarjouksen perustelunaan taulun alastomuus. Teoksessa ei kuitenkaan ollut paljasta pintaa Jeesuksen varpaita enempää. Todellinen hylkäyksen syy oli se, että Halonen oli antanut tietäjille Aleksis Kiven, Juhani Ahon ja Eero Järnefeltin piirteet. Oman kunnan miehiä ei pidetty sopivina alttarin koristeina.

Alttariseinän lasimaalaukset on maalannut Paavo Leinonen ja ne on laitettu kirkkoon 1937. Sähkölämmitykseen on siirrytty vuonna 1952.

Vanhasta kirkosta on jäljellä vain muutama esine, joista huomattavampia ovat puiset hautavaakunat 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. Ne ovat kirkon lattian alle haudattujen aatelismiesten muistomerkkejä nimi- ja uratietoineen. Vaakunat kuuluvat von Berg-, Kuhlman- ja Stålhana-suvuille. Viimeksi mainitun vaakunan aihe, rataslukkoisen pistoolin lukko, on myös Tuusulan vaakunassa.

Vanha kirkko ja sankarihautausmaa

Tuusulan ensimmäinen kirkko sijaitsi nykyisellä sankarihautausmaa-alueella. Se oli yksinkertaisesti rakennettu suorakaiteen muotoinen hirsirakennus ja muistutti pilkkaajien mukaan lähinnä latoa tai tallia. Koska vuotuiset korjaustyöt laiminlyötiin isonvihan aikana, oli rakennus jo 1720-luvulla luhistumaisillaan ja uuden kirkon rakentamishanke pantiin vireille 1729.

Maan kauneimmaksi sanotulle sankarihautausmaalle on haudattu tai kadonneena siunattu 170 miestä ja yksi lotta. Viimeinen sankarihautaus on toimitettu vuonna 2003, kun Ihantalan taistelussa kadonneen sotilaan jäännökset haudattiin juhlallisin sankarihautajaismenoin. Kahta lumipukuista sotilasta kuvaavan veistoksen "Paluuton tie" on tehnyt Rakel Koivisto vuonna 1953.

Nimikirja

Taiteilija Erkki Erosen valmistama "Nimikirja" on vuodelta 1999. Siihen on kaiverrettu kaikkien silloiselta Tuusulan alueelta kotoisin olevien sodissa menehtyneiden vainajien nimet, joita on yhteensä 310.

Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!