VirtuaaliTuusula

Vanhankylän kartano (Lammaskalliontie – Vanhankyläntie – Stålhanentie – Tuulimyllyntie – Annitädintie – Eriksnäsintie – Jokelantie)

Ruskelan kylästä päästään Vanhankylän kartanon entisille maille Lammaskalliontietä. Vänrikki Nils Stålhane nuorempi sai v. 1785 lisämaata 1000 hehtaaria ja muodosti (kymmenistä torpista) neljä rälssitilaa, joista Lammaskallioon (kahdeksan torppaa) hän muutti vanhuutensa päiviksi suurperheensä v. 1787.

Nykyiset rakennukset ovat noin 100 vuotta vanhoja Karl Johan Winqvistin ajalta. Tila on ollut Heikkilän suvulla vuodesta 1928. Tilan pinta-ala oli tällöin 400 ha. Sodan jälkeen se jaettiin 11 osaan perillisille ja siirtokarjalaisille. Nyt pinta-ala on 50 ha, vuokramaiden kanssa 200 ha. Lihakarjaa on ollut vielä v. 2007 suuressa navetassa 100 päätä ja nyt siitä on tulossa hevostalli.

Vanhankylänniemeen saavuttaessa nähdään v. 1995 veteraani- ja reserviläisjärjestöjen pystyttämä veteraanimuistomerkki: Veljeä ei jätetä (Erkki Eronen). Veteraanipuistossa olevat rintamaveteraanien maja ja sotaveteraanien veljesmaja ovat entisiä kartanon palvelusväen asuntoja.

Pysyvää asutusta nykyisen Tuusulanjärven rannoille alkoi muodostua 1200-luvulla. Järven nimenä oli tuolloin Kaukjärvi (muinaissuomen kauka merkitsee pitkää). Sen kylät kuuluivat Sipoon seurakuntaan ja sitä kautta Viipurin linnalääniin, mutta Vanhakylä alun perin Vihtiin ja sitä kautta Raaseporin lääniin.

Vuonna 1643 Kaukjärven suomenkieliset talonpojat kyllästyivät pitkään kirkkomatkaan Sipooseen ja omankielisten jumalanpalvelusten vähyyteen, ja rakensivat omin luvin vaatimattoman kappelin Tuusulan kylään. Kuningatar Kristiinan juuri aateloima Vanhankylän Niilo Laurinpoika Stålhane tuki hanketta, joka johti Tuusulan seurakunnan ja pitäjän syntyyn. Hän on ollut isokokoinen, tavattoman voimakas ja urhoollinen mies. Edelleen kerrotaan hänen olleen harras kirkossakävijä. Joka sunnuntai hän saapui täsmälleen kirkkoon, eikä koskaan soitettu papinkelloja ennen kuin nähtiin majuri Stålhanen saapuvan kirkkorantaan.

Nils Larsson syntyi Siuntion Flytin kylän varakkaimpaan rustholliin v. 1594, samana vuonna kuin tuleva kuningas Kustaa II Adolf. Hän aloitti ratsumiehenä Venäjällä 1612, soti Liivinmaalla ja Puolassa ja päätti 29 vuoden uransa ratsumestarina ja hakkapeliittapäällikkönä 30-vuotisessa sodassa Saksassa 1641 Stålhandsken rykmentissä. Sota ei ollut kuitenkaan jatkuvaa. Pelkistäen voidaan sanoa, että kesät kylvettiin kotitilalla ja syksyllä laivattiin suurvallan lippujen alle. Vänrikki Nils Larsson sai avioliiton kautta Vihdin Irjalan kartanon ja varoja kertyi myös sotasaaliina ja ne sijoitettiin Gammelbyn autiotilaan 1623 – Vanhankylän kartano sai alkunsa ja maanhankinta jatkui sodan ohessa.

Vanhankylän kartano – Stålhanen aika

Parissakymmenessä vuodessa kylän kaikki seitsemän taloa oli liitetty kartanoon. Niilo Laurinpoika yleni 30-vuotisessa sodassa ratsumestariksi ja hänet aateloitiin 1641 nimellä Nils Stålhana. Kiitollisena saamastaan tuesta Sipoosta irtautumisessa tuusulalaiset ottivat myöhemmin vaakunaansa Stålhanan vaakunatunnuksen, pistoolin lukon.

Nils Stålhanan pojan Andersin aikana kartano oli hyvässä kunnossa, mutta 1700-luvulla nälkävuosien ja isonvihan aikaan tuli hankaluuksia. Uusi kukoistusaika koitti, kun seuraavan sukupolven vänrikki Nils Stålhane (nimen kirjoitusasu muuttui) ryhtyi raivaamaan lisää peltoalaa. Tämä olikin tarpeen, sillä perillisiä tälle 92-vuotiaalle ”teräsuroolle” (hane av stål) kertyi peräti 27. Perillisten suuri määrä vaikeutti jatkossa omaisuuden koossa pysymistä ja lisäksi talouskin alkoi olla lainojen varassa. Niinpä 1800-luvun alussa kartano jouduttiin myymään lopulta sotaneuvos Carl Peter Nybergille. Nyberg elvytti kartanon toiminnan ja kunnostautui mm. Tuusulan ensimmäisen koulun perustajana. Kaksitoista torpparia kantoi sotaneuvos Nybergin arkkua Vanhastakylästä saakka Tuusulan kirkkomaahan, johon hänet haudattiin uskollisen ystävänsä sotakomissaari Åströmin viereen, jolle hän oli kartanon testamentannut.

Vanhankylän isännäksi tuli seuraavaksi 1849 merikapteeni Johan Henrik Åström, joviaali seuramies, joka ensi töikseen nai Sipoon nimismiehen tyttären Wilhelmina Tallgrenin. Tämä oli tomera nainen ja otti ohjat käsiinsä järjestäen kartanon taas uuteen nousuun tyttärensä Annin kanssa. Tiluksia oli nyt noin 2000 hehtaaria. Uusi navetta rakennettiin 250 lehmälle sekä hyötyvoimalaitos käyttämään myllyä, puimalaa ja kivenmurskaamoa. Vesi nostettiin ja kuljetettiin tuulivoimalla. Leskeksi jäätyään kapteenska Åström hallitsi tilaa kuolemaansa 1913 saakka. Kerrotaan, että raittiusihmisenä kapteenska ei myynyt Sibeliukselle tämän etsimää tonttia, koska oli nähnyt Akseli Gallen-Kallelan pahennusta herättäneen Symposion-taulun. Sittemmin kartanolla oli useita omistajia ja se jälleen rapistui päätyen lopulta Järvenpään kauppalalle v. 1951, jolloin maata oli jäljellä enää 115 ha.

Kalliolle vuonna 1903 rakennettu ja joitakin kertoja korjattu tuulimylly kertoo menneen ajan tarinaa. Yläpytinki on vanha pehtoorin talo ja sen yläpuolella on vanhaan maakellariin 1990-luvulla rakennettu Stålhanen kellariravintola. Sininen Åströmien aikainen päärakennus  kunnostetaan  v. 2008 ja etsitään matkailukeskukselle uusi yrittäjä kaupungin toimesta. Kauniissa kartanorakennuksessa on jäljellä vielä osia 1700-luvulta. Se palvelee jatkossa lähialueen virkistyskeitaana sekä matkustavaisten retkeilymajana. Alueen kehittämissuunnitelma on hyväksytty Järvenpään kaupunginvaltuustossa 2006.

Annitädin tie on saanut nimensä sairaanhoitajanakin kunnostautuneen Anni Åströmin mukaan. Vanhankylän kartanon maat ovat yltäneet aina Jokelaan asti mukaan lukien Jäniksenlinnan, Mykkylän ja Purolan rälssitilat – yhteensä noin 3000 hehtaaria. Yksin Vanhankylän torpparikylässä oli Ruotsin vallan ajalta kymmenen torppaa Vanhankylän koulutien – Vaasan yksityistien ja Jokelantien kolmiossa. Vanhankylän nimi vakiintui uusia uusien kylien ja asutuksen leviämisen myötä.

Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!