VirtuaaliTuusula

Ruskelan Monsas (Monsantie – Vanha Ruskelantie – Lammaskalliontie)

Tuusulan Ruskela samoin kuin useimmat Tuusulanjärven rantakylät saivat asutuksensa keskiajalla Vihdistä käsin. Vihdin Ruskelan kylännimestä juontuu myös Tuusulan Ruskelan kylän nimi. Pienessä kylässä oli vain kaksi kantataloa, Borgman ja Monsas.

Kylään saavutaan Vanhalta Hämeentieltä Monsantietä, jolta erkanee myös Monsankuja. Nimet viittaavat Monsaksen talon maihin. Sen torppiin ja takametsiin kuljettiin Monsantietä. Kylä rajoittuu Sarsalanojassa Vanhaankylään ja Haukkalanojassa Paijalaan. Kylän molemmat talot varustivat ratsumiehet erityisesti 1600-luvulla alituisiin sotiin.

Ratsumiehet käyttivät teräskypärää tai leveälieristä huopahattua, jonka sisällä oli rautavanne. Rinta- ja selkähaarniskat olivat raudasta tai nahasta. Pitkä lyömämiekka oli vyöllä. Kaksi pistoolia kiinnitettiin satulaan ja niihin oli 18 laukausta. Hakkapeliittojen taktiikka oli yksinkertaista. Komppania eteni kannustuntumassa kolmirivissä 50 metrin päähän vihollisesta ja siitä lähdettiin kiitolaukkaan. Kun vastustajan silmänvalkuaiset näkyivät, laukaisi 1. rivi toisen pistoolinsa ja 2. rivi molemmat. Puolet tulivoimasta säästettiin lähitaisteluun. Vihollisen kimppuun käytiin täydellä vauhdilla sotahuudon HAKKAA PÄÄLLE voimistamana. Isku heitti yleensä vihollisen nurin niskoin. Lopusta huolehtivat pitkät miekat.

1500- ja 1600-luvuilla Monsaksessa asui pitkään sama suku, jonka vanhin jäsen Perttu Heikinpoika mainitaan v. 1556. Hänen poikansa Matti Pertunpoika tunnetaan myös liikanimellä "snickare" "puuseppä" ja hän työskenteli ajoittain Helsingin pitäjän Hämeenkylän kartanossa. Isäntä oli luovuttanut joukon tavaroita puusepälleen Matille. Tavarat piti kätkeä Matin taloon Ruskelaan, koska Kaarle-kuningas valloitti Suomea. Kun Matti myöhemmin oli kuollut, väitti hänen poikansa Jaakko, että skotlantilaiset ratsumiehet olivat tulleet Ruskelaan ja vieneet tavarat. Kuitenkin oikeudessa todistettiin, että Matin perheen päällä oli nähty varastettuja vaatteita.

Lopullisessa tuomiossa luettiin sakkotuomio, jonka mukaan Matin perillisten tuli luovuttaa koko tila Hämeenkylälle. Kun Hämeenkylän isäntä kuitenkin oli rälssimies, ts. veroista vapaa, hän ei voinut ottaa tilaa vastaan, vaan tilanne jäi entiselleen ja tila jäi suvulle edelleen.

Pojasta polvi parani. Pojanpoika Tuomas kunnostautui mm. arvostettuna lautamiehenä, hän istui 11 käräjät. Hän oli myös ruotumestari, joka toimi sotaväen rekrytoinnissa ja lähtövalmisteluissa sotaan.

V. 1638 Jaakko Matinpoika lähetti Stålhandsken hakkapeliittakomppaniaan poikansa Tuomas Jaakonpojan. Samassa komppaniassa ratsasti Niilo Laurinpoika, joka myöhemmin aateloitiin Ståhanana ja joka omisti mm. Vanhankylän kartanon.

Ruskelan talot olivat välillä tomerien naisten varassa. Esimerkiksi lesket Kerttu ja Elina menivät rohkeasti Helsingissä pidettyyn maapäiväkokoukseen ja anoivat kuningas Kustaa II Aadolfilta avustusta. Kuningas antoi kummallekin kolme tynnyriä viljaa 8.2.1616 päivätyllä kirjeellä. (Kirjeen kopio on edelleen Monsaksen talossa.)

Sotaväen uudistuksessa 1696 Monsaksesta tehtiin Uudenmaan rakuunarykmentin majurinkomppanian majoitusmestarin virkatalo ja vuodesta 1721 vääpelin puustelli. Borgman kasvoi suurtilaksi ja se jatkoi rusthollina vuoteen 1809.

Käytännössä Monsasta hoiti lampuoti, jonka virka oli perinnöllinen. Ensimmäinen heistä oli korpraali Pietari Maununpoika (1651–56), jonka sukua oli talossa v. 1780 saakka. Hänen poikansa Maunu Pietarinpoika vasta antoi tilalle nimen Monsas.

V. 1713 oli Suomelle kohtalokas vuosi, sillä sinä vuonna venäläiset valloittivat käytännössä koko Suomen ja ryöstivät ja polttivat sen. Tämä ns. Ison Vihan aika on jättänyt jälkiä koko suomalaiseen perimätietoon. Ruskelalle vuosi oli kohtalokas. Henrik ja Gabriel Borgman vietiin Venäjälle rakentamaan kanavaa Pietarhovista mereen. Henrik palasi aikanaan, Gabriel jäi sille tielle. Monsaksesta vietiin nuori Maunu Pietarinpojan silloin jo orvoksi jäänyt tytär Maria, josta kukaan ei ole koskaan kuullut mitään.

Suomen sodan jälkeen Monsaksen vuokraajana oli mm. paroni Ernst af Forselles, joka ajoi v. 1903 Helsingin Kolera-altaaseen ja hukkui. Hänestä kerrotaan kylässä vielä tarinoita. V. 1928 tilan pääosan osti Suomen valtiolta Vihtori Riola, joka oli ollut aikaisemmin vuokraajana. Hän antoi tilalle uuden nimen Rantamo. Hänen pojanpoikansa Jouko on tällä hetkellä isäntänä. Tilalla ei ole säilynyt yhtään vanhaa rakennusta. Myös Borgmanin rakennukset on purettu, samoin kuin sen paikalle itsenäisyyden aikana rakennettu "Suutarinlinna", kenkäkauppias Laaksosen 20-huoneinen huvila Sorjola.

Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!