VirtuaaliTuusula

Ruotsinkylän sotilasvirkatalot Wäfvars ja Jeppas sekä sotilastorppa ja Johannisbergin kartano (Ruotsinkyläntie – Maisalantie – Myllykyläntie – Lahelantie)

(Ruotsinkyläntie- Maisalantie – Myllykyläntie – Lahelantie)

Ruotsinkylä kuului 1500-luvulla Helsingin pitäjään. Tuolloin kylässä oli 11 tilaa: Gummi, Inkilä, Jeppas, Johannisberg, Jussila, Kaura, Maisila, Mangs, Raati, Westerby ja Wäfvars. Suurin tila oli Johannisbergin kartano – tyypillinen ratsutila eli rustholli. Jeppas ja Wäfvars olivat armeijan virkataloja, muut olivat maanviljelystiloja. Tiloilla viljeltiin ruista, ohraa ja vehnää. Ruotsinkylä oli Helsingin pitäjän varakkain kylä. Kylä oli asukasluvultaan pitäjän suurin ja se maksoi eniten kymmenyksiä kirkolle.

Osa vanhoista tiloista näkyy Hyrylästä Ruotsinkylään johtavan Ruotsinkylän tien varrella. Ensiksi tulee puolikas Kauran tilasta, sen jälkeen mäen päällä entinen majurin puustelli Wäfvars ja sen jälkeen kanta-osa Kauran tilasta. Tilan nimi Kaura ei tarkoita viljaa, vaan tulee saksalaisesta omistajasta Kaur. Heti näiden jälkeen tulee kengittäjän mansardikattoinen virkatalo Jeppas ja sitä vastapäätä tien toisella puolen punainen Ali-Gummin talo. Yli-Gummin keltainen talo näkyy Maisalantien takana (Maisalantie 294).

Sarkajaon aikaan kullakin talolla oli omat sarkansa mäeltä alas joelle. Kylän talot olivat pääosin joen pohjoispuolella tiiviinä rykelmänä. Vain Kaura ja Gummi olivat joen eteläpuolella. Vasta isonjaon jälkeen Wäfvars ja Jeppas siirrettiin joen eteläpuolelle.

1600-luvulla myös Ruotsinkylän miehet joutuivat mukaan 30-vuotiseen sotaan. Miehiä oli sodassa ainakin kymmeneltä tilalta. Ruotsinkylän miehet taistelivat lähinnä rakuunoina Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentissä.

Suuri Pohjansota sekä Isoviha köyhdyttivät Ruotsia ja erityisesti Suomea 1700-luvulla. Näistä huolimatta kehitystä tapahtui. Maanomistusoloja parannettiin isojaolla, peltoja ryhdyttiin lannoittamaan ja peruna otettiin viljelykasviksi Pommerin sodan jälkeen. Vuonna 1765 Ruotsinkylään perustettiin saha ja vuonna 1756 ensimmäinen mylly.

Ruosinkylän tiloista Wäfvars ja Jeppas olivat sotilasvirkataloja. Wäfvars toimi rakuunarykmentin majoitusmestarin virkatalona 1700-luvulla. Talolla ehti olla parikymmentä upseeria haltijana, joukossa mm. kreivi ja useita tunnettujen sotilassukujen jäseniä, kuten Jägerhorn ja Rehbinder. Myöhemmin siitä tuli Uudenmaan Jääkäripataljoonan majurin virkatalo. Jeppas puolestaan oli alun perin majurin eli Wäfvarsin isännän komppanian hevosenkengittäjän virkatalo. Ensimmäisenä isäntänä tunnetaan Johan Starck, joka osallistui Suureen Pohjan sotaan.

Wäfvarsin pinta-ala oli 1900-luvun alussa lähes 750 ha. Vuonna 1923 valtio otti tilalta 657 ha metsää Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen käyttöön. Muutama vuosi myöhemmin myös Jeppaksen tilalta otettiin maita tutkimuslaitokselle, metsää 150 ha ja peltoa 26 ha

Sotilastorppa sijaitsee ruotsinkielisen nuorisoseurantalon, Solbackenin, läheisyydessä ja nykyisin nuorisoseura omistaa molemmat rakennukset. Sotilastorppa oli ruodun asettaman sotamiehen asumus. Jalkaväkeä varten asekelpoiset miehet jaettiin ruotuihin. Muutama talo muodosti yhden ruodun, joka asetti yhden sotamiehen. Ruotu maksoi sotamiehelle värväysrahan. Varsinainen palkanmaksu kuului kuitenkin kruunulle. Sotamiehen asema parani myöhemmin, kun ruodun oli osoitettava hänelle 5,3x3,5 m torppa. Siihen kuului varsinaisen torpan lisäksi navetta, aitta, lato, peltoa 0.2 ha, heinäniitty ja kaalimaa. Ruodun tuli antaa sotamiehelle vaatteet, mutta häntä oli oikeus käyttää talojen töissä. Työstä sotamiehelle maksettiin rengin palkkaa. Kruunu maksoi sotamiehelle vuodessa kuusi hopeataaleria ja antoi musketin sekä miekan.

Ruotusotilaan eloa kuvaa ote J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden isänmaallisesta runosta:

Sotilaspoika

Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.
Tiens' aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
hän kylmää, nälkää, haavojaan,
mun isän armahin.

Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään kuolemaan.
Miss'ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt'olla voi
tiet'isäin astumaan.

Sotilaita, eritoten ratsumiehiä näkyi kylässä usein. Suomalaisten lisäksi lähinnä upseereita on vieraillut ainakin Ruotsista, Saksasta, Venäjältä ja Skotlannista. Erikoisimpia olivat Ensimmäisen Maailmansodan aikana pääkaupungin linnoittamiseen käytetyt "kiinalaiset", jotka olivat itse asiassa Mantshuriasta ja Mongoliasta. Heitä majoitettiin mm. Maantiekylässä, jolloin he hakkasivat kilometrin levyisen puolustuslinjan Myllykylästä Mätäkiven kautta Amerin tienoolle. Heillä oli myös erikoinen hakkuutyyli. He kiipesivät ensin puun latvaan, karsivat oksat ylhäältä alaspäin ja vasta sitten kaatoivat puu. He olivat mieltyneet myös koristelemaan vaatetustaan Helsingin pitäjän hautausmaan seppelenauhoilla. Kaulahuivissa saattoi siis lukea: Här hvilar...

Johannisbergin kartano sijaitsee nykyisen Myllykyläntien varrella. Johannisbergin isännistä eli rusthollareista on tietoja aina vuodesta 1590 alkaen. Tilan ensimmäinen nimi oli Henningsbacka ja myöhemmin Krogarsbacka. Vuodesta 1727 alkaen sen omistajana oli luutnantti Johan Vilhelm Vogel, joka antoi sille nimen Johannisberg etunimensä mukaan. Hän oli syntyjään saksalainen ja ilmeisesti Ruotsin armeijaan tullut palkkasoturi.

Vuonna 1735 kartanon osti luutnantti Anders Bruce. Hän kuului vanhaan skotlantilaiseen aatelissukuun, jonka jäseniä oli 1600-luvulla muuttanut Ruotsiin. Hän tuli 1740-luvulla linnoitusupseeriksi ensin Svartholmaan ja myöhemmin Viaporiin eli Suomenlinnaan, jossa hän toimi Augustin Ehrensvärdin avustajana ja luottomiehenä. Vuonna 1752 hän sai ruotsalaisen aatelismiehen oikeudet ja alkoi käyttää nimeä de Bruce. Upseerinvirkansa vuoksi hän oli sotapalveluksessa vuoteen 1775 asti. Sen aikana hänellä riitti kuitenkin aikaa ja halua osallistua Ruotsinkylän asioiden hoitoon. Hän lunasti tilan mailla toimineen sahan, joka sahautti paikkakunnan metsiä Suomenlinnan linnoitustöihin. Hän osti myös kylän myllyn ja rakennutti uuden jauhomyllyn. Hänen aikanaan kylässä suoritettiin isojako.

Johannisbergin kartano edisti maanviljelystä ja kannatti soiden raivaamista ja kuivattamista pelloiksi. Tilalla oli myös suuri puutarha, jota hoiti palkattu puutarhuri. Sitäkin kautta kyläläiset saivat uusia virikkeitä ruoan monipuolistamiseksi ja tietoa vihannesten ja marjojen viljelyyn. Suomenlinnasta saatiin myös syreenin (sireeni) taimia. Syreenejä kasvaa edelleen lähes jokaisen talon pihassa.

Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!