VirtuaaliTuusula

Hyrylän kasarmien keskellä (Rykmentintie – Tykkitie – Nappulakatu - Kauppatie)

Hyrylän venäläinen varuskunta syntyi pääkaupungin puolustuksen strategisiin tarpeisiin. Krimin sodan aikana ja seurauksena venäläinen puuvaruskunta perustettiin Heinolaan ja Hämeenlinnaan johtavien teiden risteykseen Saksan sotilasvirkatalon maille.

Ensimmäisen Maailmansodan uhatessa syntyi punatiilivaruskunta, joista perimmäiset rakennukset (4) näkyvät hyvin Tykkitieltä. Peräkkäiset, Kirkonmäen suuntaiset rakennukset olivat alkuaan hevostalleja – viimeksi esikuntatiloina.

Toiset kaksi vastakkaista rakennusta olivat pääosan aikaa asuntoja ja viimeiset 30 vuotta Helsingin Ilmatorjuntarykmentin esikuntatiloina ja nyt niissä on Rajavartiolaitoksen toimintoja. Uudemmissa 1990-luvun vaihteessa valmistunneissa rakennuksissa toimi Ilmatorjuntakoulu. Vuodesta 2008 alkaen siinä toimii Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus, joka on kriisinhallintaa kouluttava ja tutkiva Pääesikunnan alainen itsenäinen sotilaslaitos. Aidatulla alueella jatkaa nykyisen Panssariprikaatin Helsingin Ilmatorjuntarykmentti-nimisen joukkoyksikön 2. Ohjuspatteri (Buk-ohjukset) ja osia Viestirykmentistä. Alue on nyt osa Helsingin varuskuntaa. Valtaosan varuskunnan maista ostaa Tuusulan kunta ja kaavailuissa on jopa 15 000 asukasta. Keväällä 2008 arkkitehtikilpailun voitti ”Misto”-suunnitelma ja se on pohjana ”Rykmentinpuiston” kaavoitukselle.

Suomalaista hevosvetoista kenttätykistöä Hyrylässä on ollut kolmeen otteeseen. Vuosina 1918–1934 ja välirauhan aikana 1940 sekä sitten sotien jälkeen vuoteen 1957 asti.

Vuoden 1918 syksyllä – nyt suomalaiseen varuskuntaan – tuli Kenttätykistörykmentti I komentajanaan jääkärieverstiluutnantti Lauri ”Miekka” Malmberg, myöhemmin suojeluskuntien ylipäällikkö. Viisi pitkää hevostallia sijaitsi nykyisen uimahallin ja Kirkonmäen välissä.

Itsenäisyytemme alussa tykistövaruskunnan lääkärinä oli Väinö ”Myrkky” Linden, myöhempi lääkintäkenraalimajuri. Varuskunnassa vieraili usein myös Eino ”Muste” Leino. Legendaarisesta kolmikosta on paljon tarinoita: 

Suomessa oli voimassa kieltolaki. Muste oli ollut taas yökylässä ystävänsä Myrkyn luona omassa huoneessaan sairaalarakennuksessa. Sairastupa oli oven takana. Leino livahti aamuvarhaisella sairastupaan, pani valkoisen takin päällensä, ja antoi ymmärtää olevansa  professori Kandelaber. Hän tutki kaikki vastaanotolle tulleet miehet, määräsi heille ryypyn ja kirjoitti kaikille lomaa, jopa vuodeosastonkin potilaat olivat hämillään yllättävästä kotilomasta. Lindenin saavuttua ihmetystä riitti, kun sairaalassa ei ollut kuin lääkintäaliupseeri. Tohtori Kandelaber kävi myös hevostalleilla ja määräsi hevoset pilttuisiin värityksen mukaan sekä lääkkeeksi viinassa kastettuja kauroja. Miekka määräsi Musteen arestiin Myrkyn valvonnassa ja hoidossa. Vain tällä tavalla leikin varjolla Leinoa voitiin hoitaa.

Päävartio sijaitsi rykmentin punatiilisen esikuntarakennuksen (Taide- ja kulttuurikeskus) ja puukasarmin välissä (Rak 10 vuodelta 1862). Varsinainen puukasarmialue oli seurakuntakeskuksen ja terveyskeskuksen paikalla aina 1960 luvulle asti.

Kauniin lehtikuusipuistikon ja nurmikentän ympärillä ovat vanha kengityspaja ja aliupseerien asuintalo (varuskuntakerho). Kirkonmäellä oli Pyhän Nikolaoksen kirkko, josta muodostui myös sotien taistelupaikka (19.4.1918 saksalaiset/punaiset ja II MS:ssa lottien miehittämä ilmavalvonta-asema). Suojelukuntarakennuksessa oli ilmavalvontatoimisto (Keltainen Maamiesseuran talo).

Itsenäisyyden aikana kasarmialuetta on isännöinyt tykistön lisäksi Suomen Valkoinen Kaarti, Tuusulan Sotilaspiirin Esikunta, sota-aikana Jalkaväen Koulutuskeskus 1 ja Helsingin Ilmatorjuntarykmentti vuodet 1957–2006.

Nappulakatu (50 m) yhdistää entiset valtatiet Hämeentien ja Savontien ( tienhaara oli Haikosen kirjakaupalla (100 m) (vrt. Hämeenlinnan väylä/Lahden väylä).

Hyrylä ei ehkä olisi tämän päivän Tuusulan keskus, ellei tänne olisi perustettu venäläistä varuskuntaa. Venäläisyhteisö kasvoi varuskunnan palvelutarpeiden mukana. Venäläiset ja vienankarjalaiset kauppiaat ja käsityöläiset kilpailivat varuskunnan asiakkaista – sitä paremmin mitä lähemmäksi kasarmia onnistuivat sijoittumaan. Jegoroffin leipomo oli pääpiirtein nykyisen Nordea- pankin paikalla. Tunnetuin ja varakkain oli kauppias Worobjeff, jonka komea kauppatalo oli keskellä Hyrylää toimien myöhemmin Tuusulan Säästöpankin konttorina ja purettiin vasta 1960-luvulla, kun uusi Säästöpankin talo valmistui. Hän lahjoitti uuteen kirkkoon mm. ikonostaasin ja hänestä tuli kirkon starosta eli isännöitsijä. Vanhaan aikaan Hyrylässä kerrottiin ortodoksikirkon kellojenkin soittaneen: "Worobjeffi, Semenoffi, Lasaroffi, bom, bom, bom - kilinkalin kauppiaat".

Varuskunnan väestä ainakin ortodoksikirkon pappi Arseni Razumov (1872–1952) tuli tutuksi tuusulalaisille. Hän asettui vaimonsa Anastasian kanssa asumaan hankkimaansa huvilaan Hyrylän keskustassa. Rakennus on vieläkin - reilut sata vuotta myöhemmin - paikoillaan. Nykyisin vanhan pappilan kellariholvien suojassa majailee ravintola Päämaja.  Pappilan pihamaa oli hyvin hoidettu ja viihtyisä. Puutarhassa kasvoi muun muassa päärynäpuita. Isä Arsenista puutarhanhoito oli niin tärkeää, että sitä piti opettaa myös lapsille venäläisessä koulussa. Koulusta on kivijalka tallella Järvenpääntien varressa (Ilmatorjunnan muistomerkkitykin takana). Siellä kävi koulua myös suomalaisen työväestön lapsia (vrt. venäläistämispyrkimys).

Etelä-Tuusula Muut Keski-Tuusula Kellokoski Jokela Tutustu kaikkiin
Valitse alue jonka polut ja kohteet haluat nähdä tai TUTUSTU KAIKKIIN!